SIILI ITÄÄ JA OHRAT KASVAA

Nyt on kuistilta raivattu ruma pakastin pois ja kuisti valjastettu ihanien kukkien kasvatukseen. Kunhan taimet saa ulos lasikaapppiin, niin sitten sisustan ja maalaan kuistin vielä hienommaksi ja nautiskelen kahveja kissojen kanssa päivänpaisteessa.  Mutta nyt on jo ensimmäiset taimet kasvamassa: siskolta saadut tomaatit ja Sepon puutarhasta ostetut pelakuun pistokkaat.

Lisäksi olen kylvänyt perintösiiliin salaattia. Aikaisemmin kylvin siilin päälle rairuohoa, mutta nyt käytin vanhat salaatinsiemenet pois. Aika hyvin siili itää ja kohta voin napsia salaatintaimia suoraan siilin päältä leivälle.

Rairuohoa en viitsinyt kylvää minnekään vaan pääsiäistä varten heivasin lasipurkeista kynttilät ja hiekat veks ja kylvin ohraa tilalle. Tosi nopeasti ohrat iti leivinuunin päällä lämpimässä ja viikossa ne kasvoi parikymmentä senttiä. Pääsiäiseen mennessä taitaavat kasvaa purkista ulos. Katit voikin sitte pureksia ruohonhimoissaan ne lyhyemmiksi. Mutta kivan näköisiä vihreitä ne ovat ikkunalaudalla, kun ulkona on vielä niin paljon lunta.





KEVÄÄN MERKKEJÄ NIETOSTEN KESKELLÄ

Joskus onneksi ehtii vain ihmettelemään kevään merkkejä kamera kädessä. Kävin hiihtelemässä kesäpaikalla metrisessä hangessa. Hyvin hanki kantoi alkuksi pellon keskellä, mutta veden äärellä upotti tosi paljon. Hiki kyllä ehti tulla puntuillessa ylös uppohangesta. Onneksi kamera oli tiiviisti vetoketjun takana piilossa lumivyöryltä. Tässäpä siis kevään tuloa enteileviä kuvia puron varrelta ja navettapuutarhan liepeiltä.

KOTITEKOISTA MAALAISJUUSTOA JA LEMPEÄÄ JOGURTTIA

Jo ennen joulua jossakin blogissa syötiin itse tehtyä jogurttia. Ajattelin silloin, että kokeilen joskus tuotakin ja nyt sitten sain vihdoin viimein kaiveltua reseptin jostakin netistä. Helppoahan se olikin, kun olin jo joskus aikaisemmin ostanut digitaalisen lämpömittarin keitoksia varten, joten lämpötilan seuraaminen oli vaivatonta.
Isäntä oli sopivasti lämmittänyt leivinuunin, joten uunin päällä, mummolta perityn härkkimen ja maitotonkan seurassa lempeässä lämmössä, jogurtti saa valmistua yön aikana.

Samoilla innoilla tuli yks kaks mieleeni ihana, vanha käsin tehty juustomuotti, jolla isoäitini aikoinaan iso talon emäntänä teki kotijuustoa perheelle. Itse en tätä juustomuottia kuitenkaan nyt käyttänyt, koska en ole niin varma sen hygieenisyydestä. Kyllä on joskus jollakin sata vuotta sitten ollut kärsivällisyyttä tehdä ristikkokuvio juustomuotin pohjaan. Kiva kuitenkin, että muotti on tallessa ja juuriltaan satakuntalaisen Lundgrenin tyttären sata vuotta vanha muotti jatkaa elämäänsä uusilla vuosisadoilla karjalaisten jälkipolvien elämässä.

Sen sijaan  käytin omaa juustopashamuottia, joka on täällä RajaKarjalassa valmistettu täkäläisistä koivuista ja ortodoksisilla kuvioilla. Tämä muotti on sinänsä kätevä koska sillä voi tehdä juustoa ja myös oikeanmuotoista pashaa, jota sitten syödään pääsiäisenä.

Juustopuuhissa ei parane olla kiire, vaan hiljaa hyvä tulee. Muuten voi käydä kalpaten ja maito palaa pohjaan ja koko keitos kiehua. Edellisen kerran kotijuustoa tehdessäni, en juurikaan maustanut sitä mitenkään. Nyt laitoin juustomassan sekaan valkosipulia, ruohosipulisilppua ja merisuolaa. Valmiin juuston makuelämys oli mahtava, ja tätä teen kyllä uudestaan. Kaunista, maukasta, halpaa ja lisäaineetonta.

KAIKENLAISIA MAALAISTEN TALVIKURSSEJA

Onpa mennyt pitkä aika viimeisestä postauksesta. On ollut kaikenlaisia olevinaan kiireitä ja kaikki tarmo on mennyt uusien asioiden ideointiin, joten luovuuslaatikko ei ole oikein ehtinyt täyttyä uusilla kirjoitusideoilla.   Oma väri- ja maalauskurssi oli itselleni oikein ilahduttava uusi elämys ja toi runsaasti uutta ajateltavaa. Jotkut toiset ihmiset osallistuvat varsin toisenlaisille kursseille. Ilomantsissa oli järjestetty sellainen kurssi, missä nikkaroidaan ruumisarkku. Tälläistä kurssia oli toivottu ja osallistujia oli kurssilla monta. Jotkut olivat nikkaroimassa itselleen arkkua ja sitten ehkä vielä muillekin. Siinäpä arkkua rakennellessa voi sitten elää ja nauttia omasta elävästä elämästään. Aika luontevaa!

Itse sitten osallistuin kyllä toisen elämän kurssille: nimittäin Second Lifessa tapahtuvalle virtuaalivenäjän kurssille. Tarjoutui aivan loistava tilaisuus osallistua opiskelemaan venäjän alkeita Itä-Suomen Yliopiston järjestämälle pilottikurssille. Osa opiskelusta tapahtuu lähiopetuksena ja suurin osa virtuaaliympäristössä ja videoneuvotteluna. Ja muutamassa päivässä olen oppinut enemmän puhetta kuin eräällä toisella alkeiskurssilla kahden kuukauden aikana. Opiskelijaryhmä kulkee mainion open mukana virtuaalimaailmassa mikit ja kuulokkeet päässä ja opettelee venäjää milloin minkäkinlaisissa tilanteissa. Mukavaa olla mukana näin innovatiivisessa asiassa. Tätä me landepaukut oikeasti tarvitaan jo pelkkien välimatkojenkin takia. Loistavaa tuotekehitystä kieltenopetuksen saralla.

Viirukin on näköjään osallistunut lapsukaisen kanssa iglunrakennuskurssille.Tuloksena on syntynyt kiva piilo,- suoja- ja pissipaikka karvajaloille.

Opiskelun ohessa voi laitella herkullisia talvisia uunijuureksia siskon reseptien mukaan. Juurekset pilkotaan ja päälle ripotellaan timjamia, valkopippuria, merisuolaa  ja aivan vähän siirappia. Sitten uuniin paahtumaan ja kohta onkin herkulliset juurekset valmiina popsittavaksi. Voittaa mennen tullen kaupan pakastelohkoperunat ja muut ällötykset. Ja lisäksi vielä tietää mitä syö. Suosittelen lämpimästi!

VALOA VALONPÄIVÄNÄ

Viikonloppuna olin mielenkiintoisella värikurssilla, joka pidettiin hurmaavassa hirsitalossa. Värejä tutkisteltiin oman mielenmaiseman ja maalaamisen avulla. Mielenkiintoista jälkeä tuli ja tarinoita kuultiin ja kerrottiin puolin ja toisin. Vaikka maalaamiseen ei ole minkäänlaisia kykyjä, niin kokemuksena ilman suorituspaineita tälläinen värikurssi oli ihanan vapauttava. Suosittelen lämpimästi kaikille kanssasisarille osallistumista sellaiselle kurssille, johon ei ole kuvitellut ikinä osallistuvansa. Avartava kokemus lempeiden pitsiverhojen siimeksessä.

Talven valossa ajatusten siivittämänä voikin laittaa tähän vielä muita valkoisia ihanuuksia viime ja edelliseltä kesältä. Aurinkoista viikonloppua valon merkeissä!

KEVÄT MIELESSÄ

Joka kevät alkaa aina vaan aikaisemmin siemenien ostot. Tänä vuonna oli kyllä jo ennätys, kun ekat pussit ostin tammikuussa. Sitten huomasin Aurinko-multaa kaupassa lavallisen, niin ostin sitä pussin, kun isäni tapasi sitä joskus aina kehua. Nimi on ainakin mukava ja luo positiivisia ajatuksia ja muistoja.

Sitten vielä ostin itselleni kukiksi ruukkuyrttejä- timjamin, rosmariinin ja herneen-, jotka istutin vanhoihin keramiikkaruukkuihin. Yrteillä on sellainen mukava puoli, että ne eivät ainakaan aiheuta allergiaoireita, ovat kauniita ja niitä voi katsella ja  käyttää. Kylvöt voi tehdä sitten vähän myöhemmin, kun valoa on enemmän.

Ikkunalaudalla on myös alkanut viritä uutta elämää: sitruunapuu pukkaa uutta lehteä.Välillä jo ajattelin ettei se selviä viileässä eteisessä, välillä rutikuivanakin, talven yli. Mutta niin vaan selvisi.

Myös Viiru oli keksinyt kivaa puuhaa itselleen. Jos laukut vaan jää vähänkään raolleen, niin kohta Viiru istuu laukussa. Varsinainen KassiKissa!

Fiksailin myös tätä blogia uuteen uskoon. Laitoin tuonne taustaan oman puutarhan juhannusruusuja ja uuden alabannerin sekä vähän raamehihin eri värejä. Täytyy nyt vähän mutustella, kelpaako tämä itselle vai ei vai palaanko siihen entiseeen versioon. Suap nähhä !

HYVÄ ON HIIHTÄJÄN HIIHDELLÄ

Upea päivä houkutteli laittamaan sukset jalkaan ja hiihtoreissulle rannan toiselle puolelle vaaran päälle. Karhut kuorsaa talviuntaan, joten voi rauhassa ihmetellä lumisia maisemia nyppylän päältä. Joku oli kiivennyt tänne jalkapelissä vai olisko ollut jalassa lumikengät. Täältä näkee kauas ja jos olisi hiihdellyt vähän umpihangessa, niin olisi saanut parempia kuvia.  Tai sitten pitäisi olla parempi kamera.

Hiihtoreissun loppupuolella järven jäällä olikin vettä, joten suksi luisti tällä takkukerroksella hiukka huonosti.

Kauaksi katselusta voikin sitten siirtyä lähelle katseluun kukkien myötä. Äitimuorin luona oli näitä ihania tulppaaneja pitsiliinaisella pöydällä. Näin myös minä voin nauttia näistä ihanista kukista.  Kokelin vielä miten syntyy kollaasi picasalla, kun Gimpillä kollaasin tekeminen on aika vaivalloista. Ja hyvinhän se syntyi. Ihan hyvä ilmainen kuvankäsittelyohjelma Gimpin lisäksi. Käyttöä löytyy varmasti muussakin tarkoituksessa.

NUUTTIPUKKI KÄVI

ja vei kaikki ihanat joulukoristeet mennessään ja toi lumipyryt tullessaan. Nyt on siis ikiaikaiset selkäviikot alkaneet, joten olen siirtynyt suklaansyönnistä marjojen popsimiseen. Kaikki marjamuodot on listalla: pakastetut, mehustetut, hillotut vain minimimäärässä sekä tietysti marjajauheet. Kyytipoikanana voi olla marjajauheiden kanssa maustamaton jugurtti, marjasoppa, piimä tai kuuma vesi, kuten Leena-sisko mustaherukkajauheensa nauttii. Marjatutkimuksessa Kuopion yliopisto, nykyisin Itä-Suomen yliopisto,  on tehnyt varsin uraauurtavaa työtä, joten hyvällä omallatunnolla voi kyllä ristiä kaikki marjat suomalaiseksi superruoaksi. Etenkin tummissa marjoissa kuten mustaherukka, variksenmarja, aronia ja mustikka on paljon solujen hapettumista estäviä polyfenoleja ja viimeisimpien tutkimusten mukaan marjat tasoittavat myös  verensokerin vaihteluita tehokkaasti. Marjatutkimuksia voi käydä lukemassa täältä http://www.foodle.fi/fi/component/sobi2/?sobi2Task=sobi2Details&catid=13&sobi2Id=58 ja täältä http://www.sisa-savonseutuyhtyma.fi/multiMagazine/web/2010/05-2010/8.php. Joten, nyt vaan  pakastimeen marjapusseja etsimään ja mustaherukkamehut pöytään.

Nuutti vei myös kaikki joulukukat vai olisinkohan tuulettanut ne kuoliaaksi ikkunalaudalla. Nyt on ikkunalla kuitenkin uuttaa elämää monessakin muodossa. Ykskaks keksin, että voin ottaa pienen kasvihuoneen esille ja laittaa sinne kauan haluamani santun lasin alle. Niin ilmaan ei  leviä siitepölyjä astmaatikkojen kiusaksi ja onpahan ihana kukkani myös suojassa kissanriiviöiltä.

 

JÄÄKAKKUJA TALVISIIN PUUTARHAHETKIIN

Nyt uuden vuoden alussa on syytä siirtyä kakkujen syömisestä kakkujen katseluun. Se käy käy kätevästi niin, että unohtaa paistamiset ja siirtyy pakastukseen. Pakastin helpottaa asiaa (sieltä ei siis oteta makeanhimossa valmiita syötäviä kakkuja), mutta täällä arktisessa Pohjois-Karjalassa, jossa pakkasta on pitkään ollut jo aivan riittävästi 20-30 asteen välillä, pakastinta ei nyt tässä puuhassa tarvita vaan kakut syntyvät kivasti ja ekologisesti aivan luontoäidin tarpeista helpolla ja halvalla.

Jääkakkujen leivontaan tarvitaan seuraavat tarpeet:

Hyvin palvelleita kakkuvuokia, joita voi käyttää edelleenkin

Itse suolta poimittuja karpaloita tai muita karhusoiden marjoja. (Pirkka-marjatkin käy)

Kivoja itse kuivatttuja kukkia tai mitä muuta kivan näköistä tahansa: tähtianiksia, pippurimarjoja yms.(lapsen monsteriukot ei käy)  Kokeilumieltä ja mielikuvitusta, koska ei-toivotun lopputuloksen voi sulattaa tai viskata vaikka naapurin puolelle tai mehtään. Ja sitten tietysti rukkaset, jotka voivat kyllä ikävästi jäätyä kiinni kakkuihin.

Marjat, tähtianikset tai muut hilppeet jäädytetään kakkuvuokiin  veden kera kerroksittain. Ja luuditaan kaikki uteliaat kissat, ilvekset tai muut nenättömät ja viiksettömät kotieläimet tiehensä jäisten metallivuokien läheltä jäädytyshetkellä sekä kynttilöiden sytytyshetkellä.

Lopputuloksesta voi nauttia silmillä tähtitaivaan alla villasukkiin ja huopikkaisiin sonnustautuneena ja kola toisessa kädessä!

KORKEALTA NÄKYY KAUAS

Välillä täältä vaarojen välistä on mukavaa kiivetä vähän ylemmäksi katselemaan pitkälle. Näkee kauas -  ehkä jopa tulevaisuuteenkin pidemmälle ja kirkkaammin. Kiitos teille lukijat menneestä vuodesta ja toivotan  kirkasta Uutta Vuotta 2011!