KARPALOITA POIMIMAAN, POIMIMAAN, POIMIMAAN...

Suon kutsu oli vastustamaton, joten oli aivan pakko lähteä suosikkisuolle pällistelemään olisiko karpalo poikineen kypsynyt. Perinteiseen tapaan meinasi kahvipullot lentää ojaan, kun säihkähdin älyttömästi pusikosta lentoon pölähtäviä teeriä. Ja ilmoille lensi teerien lisäksi armoton, kaupunkilaisen säikähdysrääkäisy. Ei olisi tästä karjalaisakasta metsästämään mitään muuta kun noita marjoja. Suo  oli paikallaan kaikessa ihanuudessaan eikä ristinsielua missään.

Sitten vaan hanskat käteen ja ämpäri ja poimuri iskuvalmiiksi. Ensin vaikutti siltä, että nyt on jo täällä poimijat käyneet, mutta ei sentään. Houkutuskarpalot köllötteli tarkemmin katsottuna aivan oikeilla paikoillaan mättään päällä poimintavalmiina. Aivan kuten monena vuonna aikaisemminkin.

Ja kun tarkemmin suota tarkastelee nuppi melkein mättäässä kiinni, niin huomaa lisää salakarpaloita heinikon seasssa. Ja aivan kauheasti niitä oli tänäkin vuonna. Ei millään haluaisi lähteä pois, mutta iltapäivällä alkaa olla niin hämärää pilvisenä päivänä, että suo kätkee salakarpalot piiloonsa. Retkikahvitkin oli jo hörpitty pariinkin kertaan ja kylmäkin alkoi olla tuulessa.

Saalis oli puolikas ämpärillinen karpaloita ja kotimatkalla hyppäsi metsästä kyytiin vielä kanttarellit.

Kanttarellipaistin jälkeen tein karpaloista sitten karpalokiisseliä ja karpalohilloa. Hilloa, tai paremminkin survosta, on hyvä mässyttää aamulla jogurtin kanssa. Huh, kuinka terveellistä.

OMENAHERKKUJA

Omput alkaa olla kypsiä. Myös siinä oksassa, jonka tuuli katkaisi ja jonka jätin vielä paikoilleen siinä toivossa, että omenat kypsyvät paremmin kiinni oksassa kuin korissa terassilla. Omppuja on syöty suoraan puusta ja maasta, mutta vohveleiden kanssa tein pikahilloa ompuista kun muuta omatekoista ei ollut. Siispä omput kuorineen viipaleina kattilaan, vähän vettä pohjalle, kymmenisen minuuttia  pöhinää kuumassa, luraus siirappia (hunaja olisi ehkä ollut parempaa) ja hyppysellinen kanelia. Nautittiin vohveleiden ja kermavaahdon kera. Ei hassumpaa.

Vaikka kuinka yrittää vahtia kasvimaan satoa niin joka vuosi käy näin: kesäkurpitsa kasvaa vahingossa jättiläismäiseksi. Painoa tällä kanankakka-monsterilla oli 4,1 kg ja pituutta 58 cm. En ole vielä maistellut miltä maistuu. Voihan tästä paistaa vaikka sitten paistinpannun kokoisia kesäkurpitsapihvejä.Yksi herkkutatti oli ilmestynyt rannalle ja omenatkin kypsyy tänä vuonna varmaan ajoissa ennen pakkasia.

Huippuhyviä paistettuja perunoita voi sitten laittaa tämän kesäkurpitsan lisukkeeksi à la Matti.

raakoja perunalohkoja

timjamia tuoretta tai kuivattua

suolaa

valkopippuria

Perunat kuoritaan ja lohkotaan sopiviksi paloiksi. Paistetaan kuumalla pannulla ja kun ovat sopivan ruskeita, niin maustetaan tuoreella tai kuivatulla timjamilla, suolalla ja valkopippurilla. Mukavaa vaihtelua tavallisille keitetyille potuille.

Punaherukoita on kerätty ja niistä sitten laiteltu mehuja ja piirakoita. Tämä piirakka oli varsin mehevä ja helppo toteuttaa. Pohjana aikaisemmin mainittu raparperipiirakan pohja ja tuoreiden punaherukoiden päälle kermaviilistä, munista ja sokerista täytettä. Nautitaan vaniljakastikkeen kera kukkalautaselta.

Ettei elämä menisi pelkäksi huushollaamiseksi, niin aina täytyy mahtua väliin vähän viherpiiperrystä ja kukkien haistelua. Tänään lopputuotoksena syntyi tuoksuton ja melkein syötävä viherkimppu, jossa muuten jo niitä retiisien palkoja. Sitten persiljaa, sinipiikkipalloa, unikon kotia, maksaruohoa ja humalan käpyjä.

Ensimmäiset kirsikkatomaatit ovat valmiita. Aamulla poimin ne suoraan pensaasta ruisleivän kyytipojaksi. Vanha mansikkamaa muuntautuu vuosi vuodelta enmmän kurkku- ja vihannesmaaksi. Tänä vuonna vanhoissa mansikkapenkeissä kasvaa myös tavallisia herneitä, hajuherneitä, krassi sekä elämänlankoja. Ihanan sekavaa.

Vaikka retiisit eivät enää olekaan syötäviä, niin voihan niiden kauniista kukista nauttia näinkin. Perhoset ainakin tykkää ja syksymmällä niihin tulee kivat palkovanat. Joten saavat kukkia!

Syysleimupenkki jatkaa kukoistustaan. Toisessa päässä kukkii kesäkukat. Kaikki lentävät pörriäiset ja perhoset viihtyy näissä kukissa erinomaisesti.

Nyt alkaa oman kasvimaan luomusato valmistua. Avomaan kurkkuja on syöty jo monta. Viinimarjat on melkein kypsiä ja ensimmäinen papusato on korjattu. Retikoista ei tullut mitään: kaikki teki kukkavanan.

Avomaan kurkkuja ja tomaatteja on kiva laittaa sultsinankuorien väliin ja syödä moderneja sultsinoita. Kevyttä, maukasta ja aitoa lähiruokaa! Vaikka on sultsinat kyllä tosi hyviä ihan perinteisesti riisipuurotäytteellä! Marjutin leipomostosta  http://www.maalaisleipomoilomaki.fi/sultsinat.htm niitä saa ja lisäksi kylän parhaimmat aidot karjalanpiirakat. Maidot käy Marjut aamulla omista lehmistä lypsämässä ja keittää sitten riisipuuron siihen maitoon. Ruisjauhot tulee lähimyllystä. Eli eivät ne Marjutin piirakat ole mitään valepiirakoita teollisen leipomon tapaan.

Ensimmäinen luomusato korjattu omalta kasvimaalta. Joku muu oli kuitenkin jo ehtinyt salavihkaa käydä retiisipenkissä reijittämässä retiisinlehdet. No, se joku oli vikkelämpi kuin minä, joten se joku ehti natustella ekat herkkupalat ennen minua. Palkinto kyseiselle elikolle tihutöistä oli nokkoslientä ämpärikaupalla.Hähhäh!

Herukalehtijuoman teko hyvässä vauhdissa juhannusta varten. Tässäpä ohje:

Mustaherukanlehtijuoma

2-3 litraa mustaherukanlehtiä

2 litraa kiehuvaa vettä

2 rkl sitruunahappoa

6 dl sokeria (tai maun mukaan)

Herukanlehdet huuhdellaan huolellisesti. Sitruunahappo liuotetaan pariin desiin kuumaa vettä. Sokeri liuotetaan kuumaan veteen ja liuos kaadetaan lehtien päälle. Annetaan tekeytyä viileässä pari päivää, siivilöidään, pullotetaan ja säilytetään viileässä. Voi myös pakastaa. Laimennus 1:5 vaikka kivennäisveden kanssa. IHANAA!