TERVETULOA SEURAAMAAN MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ ITÄRAJALLE


MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ VOI SEURATA TIIVIIMMIN JATKOSSA FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA,TWITTERISSÄ SEKÄ MAALAISPUUTARHA.FI VERKKOSIVUILLA. TERVETULOA SEURAAMAAN ELÄMÄÄMME SIELLÄ! TÄNNE MAALAISPUUTARHA BLOGIIN PÄIVITÄMME SATUNNAISESTI AJANKOHTAISIA ASIOITA.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

KATO, KARJALANPIIRAKOITA!

Selailin tässä vuosien varrella kerättyjä reseptejä vanhasta reseptikirjasta. Monenlaisia ruoka- ja leivontareseptejä oli tullut talletettua jo edesmenneiltä sukulaisilta, äitiltä ja Tanskan ajoilta. Mutta erityisesti yksi resepti suorastaan kiljui toteuttamista: äitin vanha karjalanpiirakkaresepti. Tätä piirakkareseptii kokeilin viimeksi viistoista vuotta sitten ja sitä ennen en kertakaan, koska äiti aina leipoi meille laiskiaisille valmiit piirakat. Ja eipä silloin  karjalanpiirakan leivonta muutenkaan kiinnostanu, koska elämässä oli olevinaan paljon kiinnostavampia asioita. Ja viikonlopun ruoat tuli  muutenkin ostettua elintarvikekioskista.  Onneksi kuitenkin tuli kirjoitettua resepti ylös varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus leivonta kiinnostaisi.

Meillä kotona karjalanpiirakan leivontapäivä alko tietyst heti aamusta puuron keitolla. Meillä tehtiin karjalanpiirakoiden puuro aina täysjyväriisistä, jossa makua on enemmän kuin tavallisessa puuroriisissä (oiskohan Uukuniemen peruja) Muita täytevaihtoehtoja oli sitten peruna ja puolukka. Äiti ja tätini urakoivat piirakoita aina monta sataa kerralla, koska syöjiä oli paljon. Välillä kahviteltiin ja laulettiin, ja tietysti naurettiin. Yksi kaulitsi pulikalla piirakan pohjia, toinen lisäsi täytteet ja rypytti piirakat ja kolmas toimi paistomestarina. Lapset saivat kokeilla melkein kaikkia työvaiheita. Mutta, vaikka lapsena karjalanpiirakoita tehtiin porukalla äitin ja tätien kanssa, niin kyllä lapsien rooli oli kuitenkin kuunnella hiljaa vieressä aikuisten juttuja. Ja näistä leivontaopeista tarttui sitten jotain helmoihin tai sitten ei. No, nyt ei enää äiti eikä tädit ole piirakoita leipomassa, joten viikon ajan resepti kummitteli mielessä lähes joka päivä. Joten täytyhän kutsua noudattaa. Nämä mielikuvat olivat läsnä koko ajan kun itse sitten kokeilin tätä perinnetaitoa.

Noudatin perintöreseptiä aika orjallisesti epäonnistumisen pelossa. Ensin keitin riisipuuron täysjyväriisistä. Välillä kyllä piti vähentää kattilasta maitoa, että riisi puuroutuisi sopivasti. Luulen että vika oli varmaan mittalasissa: meillä kotona riisit mitattiin vähän suuremmalla lasilla kuin mitä miulla oli käytössä.



Sitten leikkelin kakkarat, taputtelin se littanoiksi ja aloin kaulita piirakan kuoria pulikalla. Tosta kaulitsemisesta ei meinannu ensin tulla mitään, kun se on tekniikkalaji. Ja jauhotkin olivat liian hienoja (=huonoja) Perinteiset karkeat ruisjauhot olisivat olleet parempia. Koitin epätoivon vimmalla kaivaa muistin lokeroista muistikuvaa siitä,  miten äiti ja tädit näitä kaulintahommia tekivät. Muutaman pohjan jälkeen alkoi kaulintakin jo sujua. Onneksi on leivinlauta, joka on sopivan karhea pinnaltaan tähän puuhaan.  Miun pulikka on teollinen pulikka, joten ei siis kovin hyvin muotoiltu tähän hommaan. Tuli vähän äitin pulikkaa ikävä, mutta onneksi se pulikka varmaan löytyy vielä seuraavalta sukupolvelta.


Sitten levitin täytteet piirakan kuorille ja aloin koittaa rypyttämistä kieli keskellä suuta. Lapsena miun piti aina kääntää piirakka, että osasin tehdä symmetrisen rypytyksen. Mutta nyt taisi mennä ihan suorilta suurinpiirtein oikein. Jostakin selkäytimestä tääkin vaan tulla tupsahti. Oiskohan tämä piirakan rypyttäminen samanlainen taito kuin polkupyörällä ajaminen. Kerran kun oppii, niin aina osaa.





Ja sitten vaan piirakat pellille ja uuniin. Näitä piirakoita ei mahtunu kyllä pellille kovinkaan montaa, kun olivat kokoa 35.. siis liian isoja. Oli vähän tää koko asia hakusessa. Kun kaksi piirakkaa syö, niin mahan olikin jo aivan täysi. Vähän kyllä näyttää olevan näissä piirakoissa rypyt vinksallaan.


Ja valmiit karjalanpiirakat näyttivät siis tältä. Ei huono! Ja voilla voijeltuja!
 

Parasta olivatkin kotiin tulijoiden kommentit. Isomman kommentti oli: KATO, KARJALANPIIRAKOITA.. ja pienemmän ONNISTUUKOHAN NUO.  No onnistui mielestäni aika  hyvin ja täytyy tehdä heti uudestaan, kun vauhtiin on päästy. Mutta ensi kerralla käytän ihan perinteisiä karkeita ruisjauhoja ja yritän hommata sen oikeanlaisen pulikan. Mukavaa oli eläytyä piirakanpaistoon muistikuvien avulla ja edesmenneitä piirakanpaistajia muistellen pyhäinpäivän viikolla.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

JÄISET TURKIT JA KYLMÄT HELMAT

Muutama yö sitten oli tosi kova pakkanen ja suurin osa kasveista sitten paleltui. Vain sitkeimmät yrtit, ruukkuruusut ja salkoruusut jäivät henkiin. Aamusella tuli sitten kiire rynnätä kameran kanssa ulos, ennen kuin aurinko sulatti nuo mahtavat jäiset turkit ja helmat pois. Nyt ei enää olekaan sitten juurikaan muuta jäljellä kuin lötkistyneet varret ja mustat lehdet. Joten kannatti pitää kiiretttä, että sai nämä kuvat napattua ennen totaalista tuhoa. Sitten kun ilma lauhtui, niin luntakin ehti jo ripsutella hetken aikaa. Mutta tänään olikin sitten jo vesikeli. Joten puutarhatyöt jatkuu ainakin vielä hetken.







 


 

perjantai 12. lokakuuta 2012

SYYSVIRITYKSIÄ

 
Tänä vuonna ostin myös stevian ja salkoruusun siemeniä. Stevian siemenistä iti vain murto-osa ja kasvukin oli alkuun tosi hidasta. Avomaalla niille tuli vilu heti kesän alussa, joten laitoinkin niille sitten nuo vanhat ikkunat suojaksi. Sittten ne innostuivatkin kasvamaan, eivätkä ole paleltuneet vieläkään. Ja Viiru on loikoillut ikkunoiden harjalla ja välissä päivää paistattamassa.
 

 
Salkoruusuja oonkin yrittänyt kasvattaa monta kertaa, mutta yleensä ne ovat kuolleet taimivaiheessa. Nyt aika moni niistä iti ja muutama päivä sitten pari kukkaa on auennut. Taidan laittaa juurien suojaksi jotain talvisuojaa, niin jospa ne vaikka säilyisivät ensi vuoteen.
 
 
Siskon puutarhassa kasvaa Katsura (Cercidiphyllum japonicum) Aika soma pikkupuu, joka mahtuu pienempäänkin pihaan. Vaikka katsuran menestymisvyöhykkeet taitaa olla I-III, niin pitäsköhän kokeilla tuota meillä. Koko puu on oikea sydänkäpynen, eikä se peittäisi avaraa puutarhamaisemaa ollenkaan suuruudellaan. En millään halua tähän maalaispihaan mitään näköesteitä, koska kukkuloita, vaaroja ja pöheikköä on näillä nurkilla ihan rittävästi. On oikein kiva katsella omaa puutarhaa valoisaan kesäaikaan ikkunasta niin,  ettei tiellä ole mitään näköesteitä ja kukkaryhmien väriloisto näkyy hyvin kurottelematta. Talvella kun ei tarvitse katsella ikkunoista mitään täällä säkkipimeässä.
Ja jospa sitten viikonloppuna saisi istutettua kukkasipulit ensi kevään loistoa varten ja ihailla hanhien muuttomatkaa.
 



 


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

KESÄN PARHAAT KUKKIJAT

Nyt kun tämän olematon kesä on takana kaikkine kaatosateineen, niin onkin hyvä pistää mieleen tulevia kesiä varten, mitkä olivat niitä parhaita sadekesän kukkijoita. Osa näistä oli vanhoja tuttuja ja osa sitten uusia koekaniineja, joista siirtyvät nyt sitten puutarhakasvattien vakivalikoimaan tulevina vuosina.

 
Ylivoimainen suosikki on kääpiösamettikukka, joka kukkii lähes koko kesän ja korvaa pallokrysanteemit syksyllä. Lisäksi erittäin hyvä siementuotanto ja helppo viljellä. Suosittelen lämpimästi kaikille helppohoitosuutta ja väriä kaipaaville.

 
Poutapilvi oli uusi kokeilu ja kukki myös runsaasti koko kesän sateista piittaamatta. Kauniin kepeä kasvutapa oli aika viehättävä.




samoin pallerokiurunkannus, jota kylvin moneen paikkaan. Varsinainen kimalais- ja perhosmagneetti.

 
Hajuherneet onnistuivat myös alun hitaasta lähdöstä huolimatta. Kosmoskukat ja kesäleimut kukkivat myös runsaasti ja nyt syksyllä vielä gladiolukset, jotka eivät vielä ainakaan ole yhtään piitanneet halloista. Samassa penkissa gladiolusten kanssa oli tomaatit ja salkoruusut, jotka eivät ehdi tänä vuonna kukkia varmaan ollenkaan.



 




Mustasilmäsusannat kasvavat vieläkin eri korkuisten auringonkukkien kanssa. Näitä on ollut kiva ihailla ruokapöydän äärestä aamuisin. Auringonkukkien alla loistavatedelleenkin nuo kaksiväriset dahliat. Maljaköynnös on myös kukkinut runsaasti ja sen aion kyllä yrittää talvettaa tuolla viileällä kuistilla ensi kesään. 





Ja sitten ihanan rehevä yritti- ja kukkamaa sekä mielettömän hienot syysleimukukat ja liljat  onnistuivat yli odotusten. Tänä vuonna ehdin sentään keinussakin joskus istuksia kissojen kanssa.










perjantai 17. elokuuta 2012

MATKALAUKULLINEN TULIAISKUVIA osa II

Lomamatkalla suuntasimme sitten Suomenlahden eteläpuolelle, josta myös tarttui kameran linssiin joitakin kivoja juttuja. Sagadin linnan puutarha oli oikein ihana salaisine puutarhaportteineen. Mukavaa oli täällä pasteerata perintörinssin kanssa. Ja perintörinssikään ei yhtään vinkunut pakollisella puutarhakierroksella.




Näitä agaaveistutuksia löytyy aina kartanoiden pihalta. Mielestäni nuo agaavet muistuttavat enemmänkin jotakin Alien-mutanttia.



Ja sitten näitä ihania laventeleja ja salainen puutarhaportti, joka vei ihanaan hedelmä- ja kukkatarhaan.




Haikaroitahan sinne Viroon mentiin katsomaan ja niitä sitten näkyikin linnan liepeillä oikein jänöjussin kera.  Kiva reissu, josta nautti kumpikin matkalainen. Voipi vain sanoa, että kyllä matkailu avartaa mieltä ja kroppaa.

















tiistai 14. elokuuta 2012

MATKALAUKULLINEN TULIAISKUVIA osa I

Työrupeaman päätyttyä olikin sitten mukava lähteä perintöprinssin kanssa "vähä kahtelemmaa mualimmoo"  Ekaks pöristeltiin täältä Pohjois-Karjalasta  itärajaa pitkin Helssingin suuntaan. Matkalla käytiin Parikkkalan patsaspuistossa patsastelemassa patsaita. Ja sieltähän sitten tyhjä takki täyttyikin uusilla ideoilla. Noista iloisista pyykkäreistä ja puutarhanaisista tulee niin lämpimästi mieleen omat lapsuuden kesät noilla samoilla Karjalan kunnailla järven rannalla.






Vaikka taiteilija olikin ollut mahottoman tuottelias, niin kaikki patsaat sulautuivat aika kivasti pihapiiriin. Myös kaikenlaisia puutarhaideoita oli kosolti tässä patsaspuutarhassa.



Tämä harjaneilikkakumpare oli mielestäni kiva. Tämmösen teen kyllä omaan  käyttämättömään multakasapläntttini.

Sitten Leenan puutarhassa kukki aivan mahtavasti kärhöt ja Annabella-hortensia. Ja nuo ketjut köynnöstukina oli aika kivasti keksitty, kun haluaa hyödyntää autotallin aarteita puutarhassa.