MAALAISJUUSTO

Laitankin tämän munapiimäjuustoreseptin nyt sitten tänne itsellenikin talteen, ettei tarvitse sitä sitten etsiskellä joka kerta erikseen. Näitä reseptejä löytyy muitakin samanalaisia netistä, mutta tämän reseptin on kirjoittanut ystäväni Anneli- hunajatieteen tohtori Ilomantsista. Siis aivan aito rajakarjalainen juustoresepti. Itse muuntelen tätä mausteiden osalta, mutta perusresepti on aina samanlainen.

2 l maitoa
8 dl piimää
3 kpl kananmunia
1/2 tl suolaa
mausteita

Kuumenna maito n. 80 C. Sekoita munat piimään ja kaada seos maitoon. Jatka kuumentamista varovasti, kunnes seos juoksettuu. Juusto ei saa kiehua. Nosta kattila liedeltä ja anna seistä n. 1/2 tuntia. Nosta juustomassa märällä sideharsolla vuorattuun juustomuottiin. Sekoita massaan suola ja mausteet: esim valkosipulia, ruohosipulia, yrttejä. Laita kansi juuston päälle ja anna juuston valua kylmässä painon alla useita tunteja. Kumoa  valunut juusto lautaselle ja nauti vaikkapa luomuruisleivän kera.

WÄRTSILÄN MUSTA

Tänä keväänä olen erityisesti ollut kiinnostunut maatiaislajeista ja ilokseni huomasin, että paikallinen perunanviljeljä oli virittänyt vanhan maatiaisperunalajikkeen uustuotantoon muutamasta  siemenperunasta. Tätä Wärtsilän musta- perunalajiketta on ehkä viljety täällä Karjalassa jo viime vuosisadan alussa tai ehkäpä jo 1800-luvulla. Kaupallisessa tuotannossa sitä ei ole ollut aikoihin, joten Hirvosen perunatila Liperistä on tehnyt aikamoisen kuluttuuriteon uusutuotannon myötä. Kuori tässä perunassa oli tummanlila ja sisus vaalea. Maultaan mielestäni melko hyvä, mutta keitettäessä peruna halkeilee helposti. Ehkäpä kokeilen tämän lajin kasvattamista omassa maassa tulevana kesänä muiden maatiaislajien seurana.

Tein taas myös pashajuustomuotissa kotitekoista munapiimäjuustoa. Tällä kertaa mausteena käytin luomubasilikaa, luomusalvia ja luomutimjamia valkosipulin ja merisuolan ohella. Nyt vain huomasin, että piimä olisi saanut olla vähärasvaista rasvattoman sijaan. Juustosta tuli ehkä vähän kumimaista ja valkosipuliakin olisi riittänyt ehkäpä vai pari kynttä. Viime vuonna tein ruohosipuliversion, joka onnistui mielestäni paremmin.

Ulkona aurinko on paistanut viime päivinä ja tehnyt omaa jääpuikkotaidettaan. Myös karjalainen puutarhakissa nauttii auringonlämmöstä mielipaikallaan. Turkki tällä urholla on talviretkien jälkeen niin takkuinen, että millähän tuokin saa selviteltyä. Vai odottaisiko vaan, että takut lähtevän itsestään karvanlähdön myötä. 

ULKOA SISÄLLE

Sadonkorjuupuuhissa olen nyt työmatkustelun lomassa ehtinyt pykälän verran pidemmälle.. pellonreunalta jo ihan tänne sisätiloihin saakka tekemään kaikkia kivoja juttuja.  Sain rakkaalta siskoltani lahjaksi kauniita pulloja, joihin säilöin pitkään himoitsemaani puolukkamehua. Tänä vuonna puolukoita olikin niin runsaasti, että raaskin osan sitten mehustaa. Luomuyrttejäkin pakkasin kauniisiin lasipurkkeihin. Nyt luomuna löytyy timjamia, salviaa, tilliä, oreganoa, basilikaa ja minttua. Näin siis makunystyröiden lisäksi silmänystyrät saivat kaipaamaansa nautintoa.

Vaikka puutarhatyöt on kukkien osalta jäänyt nyt tosin vähiin, niin joskus  aivan huomaamatta kaikki alkaa taas uudelleen kukoistaa. Kehäkukat pukkaavat uutta kukkaa  ja verbenakin on innostunut viileinä syyspäivinä aukaisemaan ovenpielen amppelissa aina vain uusia kukkia. Kaksivärisyys kukinnoista on vähässä valossa kaikonnut, mutta mustaa yöilmaa vasten nuo pinkitkin kukat näyttävät tosi hienoilta. Välillä voi siis mehunhuuruisesta lämpimästä poiketa ihailemaan kylmien syysöiden kaunokaisia.

VIIMEISIÄ KESÄNAUTINTOJA

Kesän viimehetkistä on nautittu monella tavalla: uimarannalla kesän viimeisenä helteisenä päivänä juuri ennen sadetta ja sään viilenemistä. Ja ihailemalla juuri aukeavia ihania auringonkukkia omassa puutarhassa.

Jotkut nautiskelevat raikkaasta ja energiat vapauttavasta vedestä suoraan laiturilta.

Ja sen jälkeen myöhemmin riekkumalla tarmokkaasti omenapuussa. Kuvista päätellen ei ollutkaan enää vaikeaa arvata kuka viime vuonna kävi puusavotassa samaisessa puussa, josta on nyt siis jäljellä vain puolet. Tosin kyseinen puu on satoisampi kuin koskaan aikaisemmin. Joten kyllä kissa tietää miten puutarhuroidaan puut tuottaviksi.

Ja lopputuotoksena olikin mehevä korillinen Viirun puutarhuroimia omenoita syysnautintoihin. Lajike voidaankin varmaan sitten ristiä uudeksi "SyysViirukkaaksi" kasvattajansa mukaan.

KOTITEKOISTA MAALAISJUUSTOA JA LEMPEÄÄ JOGURTTIA

Jo ennen joulua jossakin blogissa syötiin itse tehtyä jogurttia. Ajattelin silloin, että kokeilen joskus tuotakin ja nyt sitten sain vihdoin viimein kaiveltua reseptin jostakin netistä. Helppoahan se olikin, kun olin jo joskus aikaisemmin ostanut digitaalisen lämpömittarin keitoksia varten, joten lämpötilan seuraaminen oli vaivatonta.
Isäntä oli sopivasti lämmittänyt leivinuunin, joten uunin päällä, mummolta perityn härkkimen ja maitotonkan seurassa lempeässä lämmössä, jogurtti saa valmistua yön aikana.

Samoilla innoilla tuli yks kaks mieleeni ihana, vanha käsin tehty juustomuotti, jolla isoäitini aikoinaan iso talon emäntänä teki kotijuustoa perheelle. Itse en tätä juustomuottia kuitenkaan nyt käyttänyt, koska en ole niin varma sen hygieenisyydestä. Kyllä on joskus jollakin sata vuotta sitten ollut kärsivällisyyttä tehdä ristikkokuvio juustomuotin pohjaan. Kiva kuitenkin, että muotti on tallessa ja juuriltaan satakuntalaisen Lundgrenin tyttären sata vuotta vanha muotti jatkaa elämäänsä uusilla vuosisadoilla karjalaisten jälkipolvien elämässä.

Sen sijaan  käytin omaa juustopashamuottia, joka on täällä RajaKarjalassa valmistettu täkäläisistä koivuista ja ortodoksisilla kuvioilla. Tämä muotti on sinänsä kätevä koska sillä voi tehdä juustoa ja myös oikeanmuotoista pashaa, jota sitten syödään pääsiäisenä.

Juustopuuhissa ei parane olla kiire, vaan hiljaa hyvä tulee. Muuten voi käydä kalpaten ja maito palaa pohjaan ja koko keitos kiehua. Edellisen kerran kotijuustoa tehdessäni, en juurikaan maustanut sitä mitenkään. Nyt laitoin juustomassan sekaan valkosipulia, ruohosipulisilppua ja merisuolaa. Valmiin juuston makuelämys oli mahtava, ja tätä teen kyllä uudestaan. Kaunista, maukasta, halpaa ja lisäaineetonta.

NUUTTIPUKKI KÄVI

ja vei kaikki ihanat joulukoristeet mennessään ja toi lumipyryt tullessaan. Nyt on siis ikiaikaiset selkäviikot alkaneet, joten olen siirtynyt suklaansyönnistä marjojen popsimiseen. Kaikki marjamuodot on listalla: pakastetut, mehustetut, hillotut vain minimimäärässä sekä tietysti marjajauheet. Kyytipoikanana voi olla marjajauheiden kanssa maustamaton jugurtti, marjasoppa, piimä tai kuuma vesi, kuten Leena-sisko mustaherukkajauheensa nauttii. Marjatutkimuksessa Kuopion yliopisto, nykyisin Itä-Suomen yliopisto,  on tehnyt varsin uraauurtavaa työtä, joten hyvällä omallatunnolla voi kyllä ristiä kaikki marjat suomalaiseksi superruoaksi. Etenkin tummissa marjoissa kuten mustaherukka, variksenmarja, aronia ja mustikka on paljon solujen hapettumista estäviä polyfenoleja ja viimeisimpien tutkimusten mukaan marjat tasoittavat myös  verensokerin vaihteluita tehokkaasti. Marjatutkimuksia voi käydä lukemassa täältä http://www.foodle.fi/fi/component/sobi2/?sobi2Task=sobi2Details&catid=13&sobi2Id=58 ja täältä http://www.sisa-savonseutuyhtyma.fi/multiMagazine/web/2010/05-2010/8.php. Joten, nyt vaan  pakastimeen marjapusseja etsimään ja mustaherukkamehut pöytään.

Nuutti vei myös kaikki joulukukat vai olisinkohan tuulettanut ne kuoliaaksi ikkunalaudalla. Nyt on ikkunalla kuitenkin uuttaa elämää monessakin muodossa. Ykskaks keksin, että voin ottaa pienen kasvihuoneen esille ja laittaa sinne kauan haluamani santun lasin alle. Niin ilmaan ei  leviä siitepölyjä astmaatikkojen kiusaksi ja onpahan ihana kukkani myös suojassa kissanriiviöiltä.