TERVETULOA SEURAAMAAN MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ ITÄRAJALLE


MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ VOI SEURATA TIIVIIMMIN JATKOSSA FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA,TWITTERISSÄ SEKÄ MAALAISPUUTARHA.FI VERKKOSIVUILLA. TERVETULOA SEURAAMAAN ELÄMÄÄMME SIELLÄ! TÄNNE MAALAISPUUTARHA BLOGIIN PÄIVITÄMME SATUNNAISESTI AJANKOHTAISIA ASIOITA.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

VALOTTOMAT IKKUNAT





Täällä oli hetken kajastus taivaanvaloa

 
Kalojenkin  ikkunoihin vedetään jäiset verhot


Täällä on valoa


 Lämmintä joulumieltä ja valoa sydämiin!


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

PIELISJOEN TALVIMAISEMAA ADVENTTISUNNUNTAINA

Maalaispainajaisen kääntyessä taas unelman puolelle lämpimän untuvatakin, rukkasten, villapaidan ja huopikkaiden siivittämänä, onkin mukavaa taas laitella tänne otoksia joelta pakkasen paukkuessa ja jäiden lauluja kuunnellessa. Ketun jälkiä näkyi jäällä ja haloilmiö taivaalla.







 
KURJASTA EPÄTOIVON KAUTTA AUVOISAAN

Tällä viikolla maalaisromantiikkaan viehtyneenä ajattelin raivoissani viskata rukkaset uuniin ja laittaa mökin myyntiin. Ei ollut ihanasta talvihuuruisesta pihalla pasteerauksesta tietoakaan,  kun lunta pukkaa taivaan täydeltä, lumityöt tekemättä, mökki lämmittämättä ja tuuli ulvoo kaikista seinänraoista. Kaiholla ajattelin keskuslämmityksellä varustettuja kaupunkien kerrostaloasuntoja. Mutta, että kurjuudesta tulisi vieläkin kurjempaa ja se vähemmän kurja alkaisi näyttää auvoiselta olotilalta, niin kannattaa toimia seuraavasti kuten entinen kaupunkilainen toimii.

Töistä tullessani iltapimeässä aloin ensimmäiseksi kantaa puita uunin lämmitykseen. Ja normaaliin tapaan, kaupunkivaatteissa, ilman hattua ja lyhytvartisissa kengissä syöksyin nälkäisenä puuliiteriin, täytin puukassit raivokkaasti ääriään myöten haloilla, lastasin ne kottikärryihin ja työnsin lastin nietosten läpi. Sitten kiskoin painavat puukassit portaita ylös uunien liepeille ja tein tulet uuneihin. Ja palelsi niin vietävästi. Mutta onneksi raivo lämmitti ainakin hetken sisäisesti. Ei ollut maalaislehtien suloisista unelmista tietoakaan. Paremminkin maalaispainajaista!  Ajattelin itsekseni, että nyt jos minut heitettäsiin ajassa 70 vuotta taaksepäin, niin tämähän olisi lasten leikkiä ja vielä helpoimmasta päästä. Onneksi nyt on kuitenkin nyt ja jos joskus itse ajattelisi muutaman sekunnin murto-osan pidempään, niin elämä voisi olla piirun verran helpompaa. Tällä kertaa kaikki uunit kuitenkin syttyivät iloisesti kertaheitolla, joten sisäinen raivo alkoi sulaa roihuavien liekkien myötä. Ja taloon alkoi virrata ihanasti lämpöä.
Oli siis myönnettävä, että kaupunkilaisvehkeillä ei maaseudulla pärjää. Kaivoin vihdoin viimein esiin untuvatakin, karvarukkaset, ystävän antaman villapaidan ja sukat sekä oman mummon kutoman villaisen hartiahuivin.



Villasukkien, villahuivin ja virkistävän juoman myötä olotila alkoi muuttua sohvalla istuessa auvoisaksi melkein nirvanaan asti. Siinä lämpimässä olikin hyvä päättää, että vaikka rehkintää riittää, niin palelu saa loppua tältä talvelta tähän. Ja seuraavana päivänä ostin itselleni superihanat punaiset huopatossut, joihin on tämän tulisieluisen emännän hyvä hypätä vaikka lennossa. Maalaisunelma jatkukoon vielä toistaiseksi.


tiistai 23. marraskuuta 2010

ARVONTA JA SUSIEN LUUTIMISTA

Herkkukorin arvonta on tänään suoritettu ja  arvonnan onnettarena toimi Maalaispuutarhan perintöprinssi. Perintöprinssin sormet osuivat Risusydämen arvontalappuun, joten Risusydämelle lähtee puutarhojen lähiruokaherkkuja maisteltavaksi. Kiitos kaikille lukijoiksi ryhtyneille. Pistäydyn itsekin piakkoin vastavierailulla.

Sanomalehti Karjalaisessa oli tänään hauska juttu siitä, miten rouvasihmisiä ei näillä nurkilla susihukat pelota. Kyseinen urhea rouva oli harjanvarrella karkottanut nurkassa pyörineen takkuturkin. Täytyypä pitää mielessä hyvät vinkit, jos vaikka joskus tarvitsee ryhtyä villieläinten karkotukseen illalla polttopuita kärrätessä. Tosin voi kyllä olla, että tämän mökin emännälle luudasta voisi olla enemmän käyttöä kätevänä kulkupelinä lentelytarkoituksessa. Lyhenisi ainakin työmatkat ajallisesti, vaikka olenkin sitä mieltä, että täällä meilläpäin kaikki on ihan tässä lähellä. Karjalaisen koko jutun voi lukea täältä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

HIIPIVÄ JOULUNALUSTUNNELMA

Hiljalleen alkaa viritä jonkinlainen joulunodotustunnelma. Lumisade ja pakkanen varmaan osaltaan ruokkii joulunodotusmieltä. Pesäkuusi ja puolukanvarvut talviasuineen  kun voisi tuoda sisälle joulukoristeiksi, niin kylläpä ne muoviset joulupallerot voittaisi mennen tullen. Kaikkea ei voi onneksi tuoda ja ottaa, vaan asioita täytyy mennä katsomaan niiden omalle paikalleen oikealla hetkellä.

Ulkovalot olen tänään käynyt virittämässä paikalleen. Nämä valot on tehty isännän kotipaikan lehmimetsän vanhoista ruostuneista piikilangoista sekä Sannan Kätkäsuvannossa emännöimästä kaupasta  ostetuista poronsarvista. Näitä valoja katsellessa muistuu kyllä mukavasti mieleen Lapin reissut koko elämän mullistavine hetkineen ja ikimuistoisine ihmisineen.



perjantai 19. marraskuuta 2010

TALITINTTITEATTERIA

Kissalanväki emäntineen on alkanut harrastaa ulkoliikuntaa- nimittäin lumikolan ulkoilutusta joskus isommassa  ja joskus sitten taas pienemmässä lastissa. Myös rautalapio on saanut vauhtia katolta tippuneiden jäämöykkyjen tasoittamisessa. Nyt sitä odotettua lumiherkkua on sitten taas saatavilla ihan kyllikseen kevääseen saakka. Tosi ehdin jo toivoa, että lumet vielä sulaisivat, mutta taitaa olla turha toivo. Karjalainen karhukissa osallistuu puuhaan hyppimällä lumikasoissa sekä tarvittaessa ulkovintin parvelta virnuilemalla. Myös lumikokkareet kantautuvat mukavasti sisälle sulamaan karhukissan turkiksissa. Kiva.


Viiru-kissa sen sijaan on lintulautojen asennuksen ja ruokinnan myötä keskittynyt talitintti-teatteriin ikkunan takaa ja välillä myös uunin päältä. Isäntä laittoi linnuille pähkinöitä lapsen tekemään lintulautaan ja mie sitten vein omenan ja talipalloja nokittavaksi. Ei taida kyllä omenat oikein kelvata, kun on parempaakin saatavilla. Talitinttien lisäksi lintulaudalla käy ainakin keltasirkkuja ja harakoita. Viiru myös mielellään kävisi tuolla laudalla vierailulla, mutta lunta taitaa olla liikaa kissarouvalle hiivittäväksi. Nautitaan sitten Viirun kanssa talintiteistä täältä lämpimässä villasukat jalassa. Ensi viikolla on sitten herkkukorin arvonta kaikkien lukijoiden kesken. Mukavaa ja toivottavasti lumista viikonloppua myös muillekin!

perjantai 12. marraskuuta 2010


TALVEN KERROKSIA

Meillä on lunta jo ihan kolattavaksi saakka. Anoppikin on potkukelkkaillut jo kylälle kauppaan.  Eli voi kyllä sanoa että talvi on tullut. Vielä ehdin ottaa muutamia kuvia kukista ennen lumipyryä.


Karjalainen puutarhakissa, nykyisin ehkä enemmänkin karjalainen karhukissa turkkinsa perusteella, viihtyy nyt hyvin ulkona tähyilytehtävissä. Turkkia on kasvatettu talven varalle tuuheaksi kanan- ja possunlihasuikaleilla. Taitaa syödä noita lihapatoja kahden kissan edestä. Ja ilme on aina yhtä iloinen. Toivottavasti kukaan ei erehdy luulemaan tätä turakaista ilvekseksi. Vaikka onkin aika julman näköinen, niin kun jossakin vähän risahtaa, niin tämä pussipöksy melkein hyppää ikkunasta sisälle lasin läpi. Että sellainen vahtikissa.



tiistai 9. marraskuuta 2010

OSALLISTU MAALAISHERKKUKORIN ARVONTAAN

Puoli vuotta on hurahtanut keväästä tänne joulunaluseen mukavasti blogia kirjoitellessa. Bloggailu on avannut aivan uuden virtuaalimaailman ja uusia blogiystäviäkin on löytynyt aivan samoilta aaltopituuksilta. Sen kunniaksi ajattelin arpoa jouluherkkuja juuri ennen ensimmäistä adventtia. Arvonta suoritetaan 23.11.2010. Kaikki lukijaksi kirjautuneet osallistuvat automaattisesti arvontaan, ja herkkulähetys saapuu parahiksi pikkujoulutunnelmiin.


Maalaisherkkukorin olen koonnut monivuotisten yrittäjäystävieni lähiruokatuotteista- aidoista oikeista marjaherkuista Pohjois-Karjalan maaseudulta. Kori sisältää ainakin marmeladipussin, tyrnikarpalo-marjajauhepussin, karpalohillon ja omena-aroniaglögitiivisteen.

Kiitos kaikille jo lukijaksi kirjautuneille sekä muillekin blogissa käyneille tutuille ja tuntemattomille!

Talvisin terveisin
Marketta 

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

PYHÄINPÄIVÄN HIDASTELUA

Toissa iltanan katseltiin karjalaisen puutarhakissan kanssa tähtitaivasta pimeällä terassilla. Tähdenlento vilahti ohi ja laituria vasten kuului vielä veden loisketta. Yön aikana oli kuitenkin niin paljon pakkasta, että jo moneen kertaan jäätynyt ja sulanut lampi jäätyi taas uudelleen kirkkaaksi jääksi upein kuvioin. Aamulla kaikki oli huurteen peitossa ja aivan kuin hitaasti jähmettynyt talven odotukseen ja pyhäpäivän viettoon. Tämän päivän hidastelussa toteutui myös lapsen toive kiireettömästä lauantai-aamun nautinnosta, jota ei siivoamisella ja rehkimisellä saastuteta.


Puutarhassa punahattu oli ottanut mallia tähtitaivaasta ja kevätesikot saaneet huurteisen kerroksen pintaansa. Vaikka kaikki näyttää nyt kuolleelta, niin siltikin elämä virkoaa taas keväällä täältäkin esille. Ihmeellistä.


Pielisjoella tunnelma oli kuin mustavalkoisesta mykkäfilmistä: hidasta, hiljaista ja harmaata. Täällä sitä vielä elokuussa polskittiin lapsukaisen kanssa täyttä vauhtia yli 20 asteisessa vedessä. Nyt ei kyllä tehnyt mieli uimaan.


 
 

Kotiin palattuani hämärissä, sytytin kynttilät palamaan portaille pyhäinpäivän kunniaksi hitaissa aatoksissa ja uuden lumihunnun saattelemana. Kiireetöntä pyhäinpäivää ja sunnuntai-aamun nautintoa kaikille!



lauantai 30. lokakuuta 2010

KÄSITÖITÄ SISÄLLÄ JA ULKONA

Nyt kun puutarha on jo vetäytynyt talvilepoon, niin voi tehdä sisälläkin jo kaikenlaista. Kankaita on pöyhötelty, suunniteltu kaikenlaisia ompeluksia ja jo ommeltukin kaikenlaista. Kankaita on osteltu kevään ja kesän aikana kaikenlaisia- vaaleita ja kirjavia.


Pellavasta on kyllä kiva ommella mitä vaan. Nyt ompelin tälläisiä keittiön ovenkahvassa käytettäviä käsïpyyhkeitä. Tän emännän keittiössä ainoastaan tämä malli kestää siististi siellä missä kuuluukin, eikä tipu lattialle. 
Sitten lauantain kunniaksi käppäilin vielä metsässä etsimässä materiaalia kransseihin. Yllättäen kranssimatskua löytyikin aivan oman puutarhan perältä: humalasaloista. Piti vaan taas haukata happea rasittavan viikon päätteeksi, että näki metsää puilta. Ja ykskaks olikin kranssi valmiina. Luomua- vain koristeet puuttuu, jos niitä nyt tähän ylipäätään haluaa. No ehkäpä joku pikkuruudullinen nauha voisi olla kiva. Täytyypä keksiä jotakin jouluaiheista sitten lähempänä joulua.






sunnuntai 24. lokakuuta 2010

MAALAISPUUTARHAN JÄÄPUUTARHA
Tänään tyhjensin viimeisiä kesäkukkaruukkuja ja lehrustelin niitä rannassa hyisessä vedessä.


Pakkanen on tehnyt omat tähtensä jään pintaan. Ehkä ei vielä ole tästä jäästä luistelujääksi saakka. Mutta kivat ikkunat kaloille.

Puutarhasta on tullut hiljakseen jääpuutarha.


Ja sitten sisälle lämpimään Viirua silittämään. Ai, se taitaakin silittää itse itseään.
Viisas kissa.