TERVETULOA SEURAAMAAN MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ ITÄRAJALLE


MAALAISPUUTARHAN ELÄMÄÄ VOI SEURATA TIIVIIMMIN JATKOSSA FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA,TWITTERISSÄ SEKÄ MAALAISPUUTARHA.FI VERKKOSIVUILLA. TERVETULOA SEURAAMAAN ELÄMÄÄMME SIELLÄ! TÄNNE MAALAISPUUTARHA BLOGIIN PÄIVITÄMME SATUNNAISESTI AJANKOHTAISIA ASIOITA.

lauantai 24. joulukuuta 2011

TALVIPELAKUUN JOULUTERVEHDYKSET

Koko marraskuu on lennetty paikasta toiseen niin että ei ole ehtinyt tännekään mitään kirjoittamaan. Kuvia on sentään matkan varrelta napsittu ja ihailtu vuoden pimeimpänä aikana omia aikaansaannoksia: uusia eteisen, keittiön ja tuvan valkoisia seiniä ja kattoa. Valkoisuudesta on nautittu koko kesäisen kärsimyksen edestä nyt aivan joka päivä. Kylläpä se maalaaminen niin tuskaista oli, mutta kannatti kyllä.

Tälle valkoiselle kuistille nostin ihanat pelakuut talvehtimaan ja sain nauttia vielä kukistakin pitkään. Vieläkin on muutama kukka näistä pelakuista jäljellä joulua tervehtimässä.


Amaryllis on mielestäni hyasinttien kanssa joulun ehdoton kukkakuningatar. Hyasintit  taidan laittaa  kannelliseen lasimaljaan voimakkaan tuoksun vuoksi ja loput sitten ulos tai kuistille.

Nyt kuitenkin toivon teille hyvät ystävät leppoisaa Joulua, kynttilöiden loistetta ja tähtien tuiketta!


lauantai 19. marraskuuta 2011

ENSILUMEN KUKAT

Sanotaan, että marraskuussa kaikki kuolee. Niin kyllä, mutta lupaus uudesta säilyy maassa ja tupsahtaa joskus sitten uuteen eloon. Niin ihmiselämässä kuin rakkaassa puutarhassakin. Surua, ikävää ja haikeutta onkin viime aikoina riittänyt, joten uuteen eloon on niin vaikea uskoa kaipauksen keskellä.  Mutta jos oikein tarkkaan katsoo, niin valoa elämään voi viritellä monella tavalla ihanista ystävistä, perheen-jäsenistä, puutarhasta ja lemmikeistä.

Vielä kuukausi sitten puutarhassa kukkivat sinisievikit ainoina kesän muistoina, mutta nyt jo talven valkoiset kiteet ovat reunustaneet kukkijat.




Lehtikaalikin sinnittelee vielä huurrekuorrutettuna ennen pakkasherran saapumista.




Talvipuutarhan viimeistelyyn osallistuu mielellään karjalainen puutarhakakissa, joka on jälleen kasvattanut uljaan ja pöyheän talviturkin. Nyt passaa sitten talvea odotella ja ulkovintillä päivystää kovemmillakin pakkasilla, vaikka parta olisinkin vähän jäässä. On tainnut katti ottaa oppia kasvimaailmasta kun noissa kuvissa on jotakin samaa...


Ja ruusuruukkujen viimeisen ruusun pelastin aukeamaan maljakkoon, ennen kuin vein ruusuruukut kellariin odottelemaan uuden kevään koittoa.






perjantai 7. lokakuuta 2011

ULKOA SISÄLLE

Sadonkorjuupuuhissa olen nyt työmatkustelun lomassa ehtinyt pykälän verran pidemmälle.. pellonreunalta jo ihan tänne sisätiloihin saakka tekemään kaikkia kivoja juttuja.  Sain rakkaalta siskoltani lahjaksi kauniita pulloja, joihin säilöin pitkään himoitsemaani puolukkamehua. Tänä vuonna puolukoita olikin niin runsaasti, että raaskin osan sitten mehustaa. Luomuyrttejäkin pakkasin kauniisiin lasipurkkeihin. Nyt luomuna löytyy timjamia, salviaa, tilliä, oreganoa, basilikaa ja minttua. Näin siis makunystyröiden lisäksi silmänystyrät saivat kaipaamaansa nautintoa.





Vaikka puutarhatyöt on kukkien osalta jäänyt nyt tosin vähiin, niin joskus  aivan huomaamatta kaikki alkaa taas uudelleen kukoistaa. Kehäkukat pukkaavat uutta kukkaa  ja verbenakin on innostunut viileinä syyspäivinä aukaisemaan ovenpielen amppelissa aina vain uusia kukkia. Kaksivärisyys kukinnoista on vähässä valossa kaikonnut, mutta mustaa yöilmaa vasten nuo pinkitkin kukat näyttävät tosi hienoilta. Välillä voi siis mehunhuuruisesta lämpimästä poiketa ihailemaan kylmien syysöiden kaunokaisia.





maanantai 12. syyskuuta 2011

VIIMEISIÄ KESÄNAUTINTOJA

Kesän viimehetkistä on nautittu monella tavalla: uimarannalla kesän viimeisenä helteisenä päivänä juuri ennen sadetta ja sään viilenemistä. Ja ihailemalla juuri aukeavia ihania auringonkukkia omassa puutarhassa.




Jotkut nautiskelevat raikkaasta ja energiat vapauttavasta vedestä suoraan laiturilta.


Ja sen jälkeen myöhemmin riekkumalla tarmokkaasti omenapuussa. Kuvista päätellen ei ollutkaan enää vaikeaa arvata kuka viime vuonna kävi puusavotassa samaisessa puussa, josta on nyt siis jäljellä vain puolet. Tosin kyseinen puu on satoisampi kuin koskaan aikaisemmin. Joten kyllä kissa tietää miten puutarhuroidaan puut tuottaviksi.


Ja lopputuotoksena olikin mehevä korillinen Viirun puutarhuroimia omenoita syysnautintoihin. Lajike voidaankin varmaan sitten ristiä uudeksi "SyysViirukkaaksi" kasvattajansa mukaan.


sunnuntai 28. elokuuta 2011

SADONKORJUUTA JA KARVAISIA PUUTARHUREITA

Satoa on tullut puutarhasta yllinkyllin: sankokaupalla avomaankurkkuja ja omenakurpitsoita, timjamia, salviaa, basilikaa sekä sitten tietysti vielä ne kaikki keräämättömät herkut omenapuusta ja maasta. Viimesyksynä puolittunut omenapuu innostui tänä vuonna tekemään satoa urakalla, ja omppupiirakan leivontaa pakastimeen on aloiteltu hiljalleen. Kohta omenat ovat sopivan kypsiä myös puusta suoraan syötäväksi. Vanhan mansikkamaan uusiokäyttö sekalaisena kasvitarhana oli oikein onnistunut kukkineen kaikkineen.


Karvaiset puutarhurit ovat osallistuneet puutarhan möyhimiseen ja pölyttämiseen kiitettävällä innokkuudella. Karjalainen puutarhakissa on myös karistanut vanhan talviturkin nurmikon lannoitteeksi ja uutta talvinuttua kasvatetaan valtaisalla ruokahalulla tulevan talven varalle.

Myös pienemmät karvaiset puutarhurit ovat esittäneet hienoja balleriinaesityksiä siitepölypöllyssä. Iltaisin kimalaiset ovatkin  jähmettyneet aurongonkukkien ja oreganon kukkien vartijoiksi. Keltaiset ja siniset kukat vetävät kyllä eniten puoleensa kaikenlaisia pörriäisiä ja perhosia. Lajit ovat selvästi lisääntyneet vuosien saatossa, joten keinotekoisia perhosbaarejakaan ei tässä puutarhassa erityisemmin kaivata. Vaikka niitäkin on jo ehditty huonolla menestyksellä kokeilemaan.





lauantai 30. heinäkuuta 2011

KESÄAAMUJEN TUOKSUJA JA KUKKALOISTOA

Vanha mansikkamaa on rehevöitynyt kaikista mahtavista tuoksuvista yrteistä ja vihanneksista. Ensimmäiset luomukurkut ja omenakurpitsat on nautittu kesäpöydässä ja timjamia, salviaa ja basilikaa kerätty salaattiaineksiin. Puisen kasvilavan takana oli puutarhurin oma piilopaikka varattu lepotuolille, mutta eipä ole paljoa ehtinyt loikoilemaan. Täytyy nyt vielä yrittää elokuussa piiloutua yrttimaan siimekseen nautiskelemaan.



Pavuille tarkoitetussa tukikeppiviritelmissä kasvaa ja kukii ainakin upea päivänsini, joka näyttää olevan aamutuimaan parhaimmillaan. Voi olla, että salkopavut eivät ehdi ennen talvea tehdä satoa, mutta ovathan ne vihreänäkin kauniita ja reheviä.


Leimupenkki aloittaa kukintaansa ja Irman navettapuutarhassa minizinniat ja tavalliset zinniat alkavat olla loistossaan. Myös krassit ovat navetan muurilla pöyheän rehevät. Kesäpäivänhatut houkuttelevat upealla oranssilla värillään perhosia ja muita pörriäisiä.







 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

KESÄYÖN UNELMIA

Upea kuu paistoi lummelampeni päällä suloisen lämpimänä kesäyönä. Tunnelmat olivat erilaisen viehkot lammikon kummassakin päässä, varjon tai valon puolella. Vieno usva leikitteli veden päällä ja lämmin vesi houkutteli kutsuvana yöuinnille. Maalaiselämän kesänautintoja ja tunnelmia parhaimmillaan. Toivottavasti saamme nauttia elokuussakin vielä lämpimän samettisista ja tummista kesäöistä.


perjantai 1. heinäkuuta 2011

UPEAT JA EPÄONNISET

Tätä blogia kirjoittaessa ja kuvatessa ihanuuksia, tulee harvoin mieleen laittaa tänne mitään epäonnistuneita juttuja. Ehkäpä sitä antaa piutpaut epäonnisille istutuksillle ja sitten vain taas istuttelee uusia kasveja kuolleiden tilalle. Ja mielelläänhän sitä myös antaa muidenkin katsella kaikkea kaunista ja upeaa ruman ja toivottoman sijaan. Joten laitankin nyt taas sitten näitä ihanuuksia tähän alkuun. 

Maalaisympäristöön sopii mitä hienoimmin kaikki vanhat perennat.  Niin myös tämä töyhtöangervo, joka juuri on aloittanut raunioyrtin ohella kukinnan. Myös pionit ja kesäkullero ovat kohta parhaimmillaan.






Kasvimaalla sipulit ja salaatit kasvavat tuhatta ja sataa. Päivänkakkaroita en raaskinut kitkeä kasvimaan reunalta, koska ne loistavat niin kauniisti iltahämärässä.


Tämä rapunpieluskukkapenkki on ollut kyllä tänä vuonna superhuono. Tsinniat ovat lähteneet hyvin kasvamaan, mutta orvokit vei sateet tai home ja kissat ovat myllänneet kattomehitähdet maan poveen penkin päästä. Nuo pajunkissaoksat laitoin onneksi tsinnioiden suojaksi kasvun alkua turvaamaan karvajalkojen takia. Hyvin tuo risujen istutus myös muiden taimien suojaksi on toiminut. Kohta ne voi jo varmaan ottaa pois, jos vaikka katit ymmärtäisi kiertää taimet. Piiankielikin olisi voinut kasvattaa itsensä parikymmentä senttiä lähemmäs seinää, niin olisi edes jotakin kukkivaa tässäkin penkissä. Täytyy varmaan ostaa jotakin uusia kukkia tuohon reunaan. Ja nythän saa kaikkia kukkia jo halvalla taimimyymälöistä.





tiistai 14. kesäkuuta 2011

KUKKAA PUKKAA

Kaikki kukkii nyt niin mahtavasti. Tuntuu, että miten näitä nyt riittääkin näin paljon erilaisia. Jättiukonlaukat, Allium giganteum, on loistanut tänä vuonna upeasti, ja syksyllä istutan vielä lisää niitä toiseen penkkiin, kun kukkivat kuitenkin  niin pitkään. Ja sopeutuvat monenlaiseen säähän ränsistymättä.





Orvokkeja en voinut tänäkään vuonna vastustaa, vaikka ylivuotisetkin ovat siementäneet salaa kaikkiin koloihin.  Valkoiset kukat ovat inpiroineet tänä vuonna, koska niitä on niin mukavaa katsella kesäillan hämyssä. Myös keltaisen eri sävyt ovat hienoja iltapuutarhan värejä.


Ensimmäisen sato on korjattu vanhojen ikkunanpuitteiden sisältä uudelta yrttimaalta:  meheviä luomuretiisejä! Myyrät pitävät hyvin huolta siitä, että työt ei lopu: salkopavuista ei itänyt kuin kaksi siementä. Ne elikot ovat joko kuskaneet ne siemenet maan uumeniin tai sitten popsineet  parempiin suihin. Vaikka niin hienot kehikotkin olin laittanut jo valmiiksi. No ostin jo uuden siemenpussin, ettei karvakorvilta lopu eväät kesken. Myös ruusupavut olivat kelvanneet. Taidan lopettaa kissojen ruokinnan lihapaloilla ja siirrän ne syömään elävää ravintoa.