VIIKON KUKAT

Pikkutalvio, Vinca minor, on tässä puutarhassa paahteisella paikalla ja on nyt aloittanut kukkinnan.

Mesimarja, Rubus arcticus, kukkii sulassa sovussa mansikkamaalla metsä- ja puutarhamansikoiden seurassa. Toivottavasti tänä vuonna ehtii maistella marjoja ennen kuin linnut syövät kaikki.

MAAKUNTAMATKAILUA JA PUUTARHAPUUHIA

Kyllä on nyt reissattu niin paljon, että ei ole meinannu tätä blogiakaan ehtiä kirjoittamaan. Maakuntamatkat ovat ulottuneet tuonne Helsingin maakuntaan hieman useammin kuin tänne omille nurkille.  Onneksi täälläkin on ehditty keväisiä maisemia mutustelemaan silmillä, ennen kuin kevät muuttu kesäksi.  Silmänruoan lisäksi on tullut ruokittua myös makunystyröitä Ilomantsin Parppeinvaaralla hulppeissa maisemissa.

Kolillakin ehdin käydä kääntymässä ja julmat olivat tienviitat tämänkin talon liepeillä. Huikea paikka kaskialueen vieressä. Liekö jättijäniksen kotikontuja.

Omissa kukkapenkeissä kukkii kevätkukat ja rikkaruohot. Tosin nyt olen jo ehtinyt kitkeä  ja uusia kevätkylvöjä on tehty kasvimaalle: perunaa, papuja, persiljaa, tilliä, sipulia, salviaa ja herneitä. Ja tietysti paljon kukkakylvöksiä suoraan penkkeihin ja esikasvatukseen.  Mukavaa puutarhapuuhissa on seuralaisten paljous: mäkäräisiä, hyttysiä ja karvaisia kissoja.

KEVÄÄN ENSIMMÄISET

Tänään oli auennut kevään ensimmäinen valkoinen krookus. Aivan ihana! Siniset krookukset aukeavat varmaan jo huomenna.

Jättilaukatkin olivat varkain kasvaneet hangen alla salassa. Ja särkynyt sydänkin on ottanut vauhtia auringonkylvyistä. Kaikki kasvaa nyt mahdottoman nopeasti. Kohta pääsee kylvämään kasvimaata.

Tänään kylvin taas lisää: zinnioita, hajuherneitä  ja viherminttua kun aikaisemmat kylvökset on siirretty pois alta kuistille valoon. Vielä riitti illalla aikaa Viirun kanssa kävellä laiturilla jäiden lähtöä katselemassa.

PÄÄSIÄISKISSOJA JA KYLVÖTÖITÄ

Ensimmäiset kylvölaatikot ovat itämässä uuninpankolla. Innolla odottelen ensimmäisten taimien putkahtamista. Kylvin ensimmäisinä kääpiösamettikukkaa, lehtikaalia, kiinanastereita ja yrttejä. Nostin myös kellarissa talvehtineet ruusut ja luumupuuntaimet lämpimään versomaan. Hyvin olivat ainakin päällisin puolin selvinneet talven yli.

Pääsiäinen ei ala ilman pääsiäiskoristeita. Leenan puutarhasta bongasin kivan pääsiäistötterön rairuoholla.

Oma pajutötteröni oli vähän suurempaa kokoa seinän vierellä. Lisäksi istutin ihania töttönarskuja isoon kulhoon pajunkissojen kera. Kivasti loistivat keltaisena ilta-auringossa.

Tähän yhteen ruukkuun oli tänään ilmestynyt aivan elävä Viirullinen koriste nuivine ilmeineen.

Muutakin elävää oli räpyttelemässä ulkovintillä:  kevään ensimmäinen nokkosperhonen, jota kärpäsarmeija säesti pörinällään.

Ja toivottavasti vappuna lähtee jäät kuten monina aikaisempinakin vuosina. Lupaavalta näyttää ainakin nyt, kun ensimmäiset sulat kohdat ovat syntyneet rannan tuntumaan.

MAALAISHIIREN KEVÄTRETKET

Kevään koittaessa maalaishiiret heräävät talvikohmeestaan kinosten alta, karistavat huopikkaat jalasta ja sonnustautuvat kevätmielin kaupunkilaishiiriä tapaamaan. Niin myös tämän puutarhan emäntä on käynyt ihan pääkaupungissa ja sen liepeillä asti paistattamassa päivää ja ihailemassa toisten lumikasojen alta paljastuneita puutarhoja. Leenan puutarhassa mustarastaat lauloivat yhdessä puutarhurin kanssa välillä hiljaa ja sitten taas kovemmalla- sanoisinko karjahtavalla- äänellä. Sielläpä jo ihanasti raparperit kasvaa hörsköttivät ja pikkusipulikukat olivat juuri avaamaisillaan kukkia veden pulputtaessa somasti.

Kotimatkalla sitten kävin äitimuorin puutarhaa ihailemassa. Vaikka kasvuvyöhykkeitä oli nyt jo kolme, niin siltikin krookukset ja lumikellot olivat jo avautuneet täyteen loistoonsa.

Kotiin päästyäni huomasin ilokseni kevään rientäneen jo tänne susirajallekin. Lumet olivat muutamassa päivässä sulaneet vauhdilla, kinokset huvenneet silmissä ja maalaistihulaisten tihutyöt paljastuneet nietosten alta. Myyränkoloja löytyy nyt tontiltamme kaikkia laatuja: makkaroita, reikiä, kekoja ja kasoja, reikien kanssa ja ilman. Nurmikko muistuttaa nyt siis taistelutannnerta tai vähintäänkin myyrärockin loppusotkuja. Ja näkyviin on tullut myös perinteinen jäniksen herkutteluhetki  valkosaarnin parissa. Lystiä on näköjään ollut kaikilla tihulaisilla sillä välin kun katit ovat loikoilleet uuninpankolla lämpimässä. Pah!

Myös omat raparperit ja piparjuuret ovat jo heränneet eloon lumen alta. Ihmeellisen ihana kevät!

SIILI ITÄÄ JA OHRAT KASVAA

Nyt on kuistilta raivattu ruma pakastin pois ja kuisti valjastettu ihanien kukkien kasvatukseen. Kunhan taimet saa ulos lasikaapppiin, niin sitten sisustan ja maalaan kuistin vielä hienommaksi ja nautiskelen kahveja kissojen kanssa päivänpaisteessa.  Mutta nyt on jo ensimmäiset taimet kasvamassa: siskolta saadut tomaatit ja Sepon puutarhasta ostetut pelakuun pistokkaat.

Lisäksi olen kylvänyt perintösiiliin salaattia. Aikaisemmin kylvin siilin päälle rairuohoa, mutta nyt käytin vanhat salaatinsiemenet pois. Aika hyvin siili itää ja kohta voin napsia salaatintaimia suoraan siilin päältä leivälle.

Rairuohoa en viitsinyt kylvää minnekään vaan pääsiäistä varten heivasin lasipurkeista kynttilät ja hiekat veks ja kylvin ohraa tilalle. Tosi nopeasti ohrat iti leivinuunin päällä lämpimässä ja viikossa ne kasvoi parikymmentä senttiä. Pääsiäiseen mennessä taitaavat kasvaa purkista ulos. Katit voikin sitte pureksia ruohonhimoissaan ne lyhyemmiksi. Mutta kivan näköisiä vihreitä ne ovat ikkunalaudalla, kun ulkona on vielä niin paljon lunta.





KEVÄÄN MERKKEJÄ NIETOSTEN KESKELLÄ

Joskus onneksi ehtii vain ihmettelemään kevään merkkejä kamera kädessä. Kävin hiihtelemässä kesäpaikalla metrisessä hangessa. Hyvin hanki kantoi alkuksi pellon keskellä, mutta veden äärellä upotti tosi paljon. Hiki kyllä ehti tulla puntuillessa ylös uppohangesta. Onneksi kamera oli tiiviisti vetoketjun takana piilossa lumivyöryltä. Tässäpä siis kevään tuloa enteileviä kuvia puron varrelta ja navettapuutarhan liepeiltä.

KOTITEKOISTA MAALAISJUUSTOA JA LEMPEÄÄ JOGURTTIA

Jo ennen joulua jossakin blogissa syötiin itse tehtyä jogurttia. Ajattelin silloin, että kokeilen joskus tuotakin ja nyt sitten sain vihdoin viimein kaiveltua reseptin jostakin netistä. Helppoahan se olikin, kun olin jo joskus aikaisemmin ostanut digitaalisen lämpömittarin keitoksia varten, joten lämpötilan seuraaminen oli vaivatonta.
Isäntä oli sopivasti lämmittänyt leivinuunin, joten uunin päällä, mummolta perityn härkkimen ja maitotonkan seurassa lempeässä lämmössä, jogurtti saa valmistua yön aikana.

Samoilla innoilla tuli yks kaks mieleeni ihana, vanha käsin tehty juustomuotti, jolla isoäitini aikoinaan iso talon emäntänä teki kotijuustoa perheelle. Itse en tätä juustomuottia kuitenkaan nyt käyttänyt, koska en ole niin varma sen hygieenisyydestä. Kyllä on joskus jollakin sata vuotta sitten ollut kärsivällisyyttä tehdä ristikkokuvio juustomuotin pohjaan. Kiva kuitenkin, että muotti on tallessa ja juuriltaan satakuntalaisen Lundgrenin tyttären sata vuotta vanha muotti jatkaa elämäänsä uusilla vuosisadoilla karjalaisten jälkipolvien elämässä.

Sen sijaan  käytin omaa juustopashamuottia, joka on täällä RajaKarjalassa valmistettu täkäläisistä koivuista ja ortodoksisilla kuvioilla. Tämä muotti on sinänsä kätevä koska sillä voi tehdä juustoa ja myös oikeanmuotoista pashaa, jota sitten syödään pääsiäisenä.

Juustopuuhissa ei parane olla kiire, vaan hiljaa hyvä tulee. Muuten voi käydä kalpaten ja maito palaa pohjaan ja koko keitos kiehua. Edellisen kerran kotijuustoa tehdessäni, en juurikaan maustanut sitä mitenkään. Nyt laitoin juustomassan sekaan valkosipulia, ruohosipulisilppua ja merisuolaa. Valmiin juuston makuelämys oli mahtava, ja tätä teen kyllä uudestaan. Kaunista, maukasta, halpaa ja lisäaineetonta.

KAIKENLAISIA MAALAISTEN TALVIKURSSEJA

Onpa mennyt pitkä aika viimeisestä postauksesta. On ollut kaikenlaisia olevinaan kiireitä ja kaikki tarmo on mennyt uusien asioiden ideointiin, joten luovuuslaatikko ei ole oikein ehtinyt täyttyä uusilla kirjoitusideoilla.   Oma väri- ja maalauskurssi oli itselleni oikein ilahduttava uusi elämys ja toi runsaasti uutta ajateltavaa. Jotkut toiset ihmiset osallistuvat varsin toisenlaisille kursseille. Ilomantsissa oli järjestetty sellainen kurssi, missä nikkaroidaan ruumisarkku. Tälläistä kurssia oli toivottu ja osallistujia oli kurssilla monta. Jotkut olivat nikkaroimassa itselleen arkkua ja sitten ehkä vielä muillekin. Siinäpä arkkua rakennellessa voi sitten elää ja nauttia omasta elävästä elämästään. Aika luontevaa!

Itse sitten osallistuin kyllä toisen elämän kurssille: nimittäin Second Lifessa tapahtuvalle virtuaalivenäjän kurssille. Tarjoutui aivan loistava tilaisuus osallistua opiskelemaan venäjän alkeita Itä-Suomen Yliopiston järjestämälle pilottikurssille. Osa opiskelusta tapahtuu lähiopetuksena ja suurin osa virtuaaliympäristössä ja videoneuvotteluna. Ja muutamassa päivässä olen oppinut enemmän puhetta kuin eräällä toisella alkeiskurssilla kahden kuukauden aikana. Opiskelijaryhmä kulkee mainion open mukana virtuaalimaailmassa mikit ja kuulokkeet päässä ja opettelee venäjää milloin minkäkinlaisissa tilanteissa. Mukavaa olla mukana näin innovatiivisessa asiassa. Tätä me landepaukut oikeasti tarvitaan jo pelkkien välimatkojenkin takia. Loistavaa tuotekehitystä kieltenopetuksen saralla.

Viirukin on näköjään osallistunut lapsukaisen kanssa iglunrakennuskurssille.Tuloksena on syntynyt kiva piilo,- suoja- ja pissipaikka karvajaloille.

Opiskelun ohessa voi laitella herkullisia talvisia uunijuureksia siskon reseptien mukaan. Juurekset pilkotaan ja päälle ripotellaan timjamia, valkopippuria, merisuolaa  ja aivan vähän siirappia. Sitten uuniin paahtumaan ja kohta onkin herkulliset juurekset valmiina popsittavaksi. Voittaa mennen tullen kaupan pakastelohkoperunat ja muut ällötykset. Ja lisäksi vielä tietää mitä syö. Suosittelen lämpimästi!

VALOA VALONPÄIVÄNÄ

Viikonloppuna olin mielenkiintoisella värikurssilla, joka pidettiin hurmaavassa hirsitalossa. Värejä tutkisteltiin oman mielenmaiseman ja maalaamisen avulla. Mielenkiintoista jälkeä tuli ja tarinoita kuultiin ja kerrottiin puolin ja toisin. Vaikka maalaamiseen ei ole minkäänlaisia kykyjä, niin kokemuksena ilman suorituspaineita tälläinen värikurssi oli ihanan vapauttava. Suosittelen lämpimästi kaikille kanssasisarille osallistumista sellaiselle kurssille, johon ei ole kuvitellut ikinä osallistuvansa. Avartava kokemus lempeiden pitsiverhojen siimeksessä.

Talven valossa ajatusten siivittämänä voikin laittaa tähän vielä muita valkoisia ihanuuksia viime ja edelliseltä kesältä. Aurinkoista viikonloppua valon merkeissä!