IDÄSSÄ ITÄÄ

Kyllä tämä lumen paljous on sitten juuri tähän aikaa vuodesta aina aika masentavaa. Lunta on yli polven ja lisää näyttää nytkin tuolta taivaalta mättävän. Ei kyllä uskoisi millään, että noin kuukauden päästä nämä lumet on melkein muisto vain ja laiturin nokastakin on jo lähtenyt jäät.

Kesäpaikan kasvihuoneeseen ja navettapuutarhaan pääsee nyt vain hiihtämällä.

Viiru osaa ainakin nauttia kevään ensilämmöstä kasvukaapin hatarassa lämmössä.

Sula puro antaa kuitenkin jo merkkejä keväämmästä.

Hirveä hinku olisi puutarhatöihin, mutta nyt vaan täytyy tyytyä kylvämään siemeniä sisällä. Nyt on kylvetty steviaa, tomaatteja, paprikoita, purjoja, orvokkeja, salkoruusuja ja kosmoskukkia. Tomaatintaimet näyttävät ainakin terhakoilta ja pelargoniassakin on jo eka kukkanuppu.

TUNNUSTUKSIA

Sain Kanttorila puutarhan Millalta jo viime syksynä tämmöisen kivan MUFFINSI tunnustuksen. Silloin jäi tämä tunnustus vastaanottamatta, mutta nyt taas kevätvirkeänä on puhtia kirjoitella muutakin kuin viherpiiperrystä. Tämänkin herkkupalleron vastaanottoon liittyy velvoite vastata kolmeen kysymykseen ja ojentaa tunnustus eteenpäin kolmelle herkulliselle blogille.
1. Lempivärini: Oli pitkään punainen, mutta nyt se on ainakin sisutuksessa kallistunut valkoiseen. Ehkäpä tällä kertaa on menossa jokin seesteisempi jakso elämässä.
2. Lempiruokani:On ehdottomasti kaikki kaaliruoat ja erityisesti lammaskaali äidin perinnerespetillä valmistettuna.
3 Minne haluaisit matkustaa? Haluaisin ehdottomasti matkustaa Ranskaan ja Provenceen ihailemaan upeita puutarhoja  ja luontoa, maistelemaan herkullisia ranskalaisia maalaisruokia sekä paistattamaan päivää laventelipeltojen loisteessa ja huumaavassa tuoksussa.

Ja tunnustuksen välitän eteenpäin nyt tässä kahdelle blogille ja niiden ehtoisille nuorille naisille:

 http://kerronsulletarinaa.blogspot.com/

 http://pikkuleijonajapuolivaltakuntaa.blogspot.com/

JUUSTOPASHAMUOTIN  ARVONTA

Noin viikon päästä arvotaan upea käsin tehty pohjoiskarjalainen juustopashamuotti, jossa ortodoksiset kuvioinnit. Tällä muotilla voit tehdä sekä tuorejuustoa että pashaa, koska muotissa on 2in1 rakenne.  Käy tykkäämässä ja jaa ystävällesikin Facebookissa
http://www.facebook.com/pages/Maalaispuutarha/162535363778881  Maalaispuutarhan sivuja, niin osallistut arvontaan.

VALOA JA VALKOISTA

Kevätaurinko tulivii sisään kaikista ikkunoista. Ja valkoinen hanki vielä erityisesti korostaa valon määrää. Talitintit laulaa jo niin mahtavasti ja joutseniakin on nähty jo Pielisjoella. Nyt on siis hirvea vimma kylvää kaikkea ja ensimmäiset kylvökset on jo nyt siis koulittu. Nimittäin sitruunabasilikan koulin jo kennoihin ja nyt ovat taimet jo hyvin terhakasti pystyssä.  Siementen ostaminen on tänä vuonna lähtenyt vähän lapasesta... mutta kun halvalla saa niin täytyyhän sitä hamstrata. Ja ainahan noita taimia voi antaa sitten ystäville.

Nyt ensimmäiseksi kylvin orvokkeja, purjoja, jättiläismansikoita, chilipaprikoita, tiikeritomaatteja ja jättiläispaprikoita. Ja sitten vaan leivinuunin päälle lämpimään itämään.

Sain Annelilta ihania valkoisia amarylliksiä, joita on ruukussa ja leikkona kuistilla. Valkoiset kukat on mielestäni aivan upeita ja tuolla kuistilla onkin nyt niin kivaa fiilistellä kevään saapumista. Lapsen kanssa joskus kuusi vuotta sitten kylvettiin  sitruunapuu, jonka nyt sitten letitin varresta ja ajattelin kasvattaa siihen tuuhean pallomaisen latvuksen.  Pelakuutkin ovat nyt alkaneet tehdä uusia lehtiä. Kohta täytyy myös valjastaa lisäpöytiä uusia kylvöksiä varten, että kaikki taimet pääsevät nauttimaan valosta.

KESÄN KASVATUSTA JA HEVOSTELUA

Kevättalvella on vielä aikaa haahuilla pitkin pitäjiä ihmettelemässä toisten puutarhureiden tekemisiä ja aatoksia. Tällä kertaa kävin Lieksan vaaramaisemissa bongaamassa kesäkukkien kasvatusta. Kun itse en ole viljelypuutarhuri,  niin toisten ammattiviljelmien katselu on aina yhtä sykähdyttävää.  Pitkä ja työläs on matka näistäkin ruukuista upeiksi amppeleiksi ja kesäkukiksi, joita me tavalliset tallaajat voimme sitten ostaa omille terasseille ja puutarhoihin. Nuo varjot tuolla huoneiden reunoilla ovat siis lumikinoksia, joten pitkä on vielä matka kesään ja ulkoistutusten tekoon.

Vielä ehtivät nämäkin puutarhurit harrastaa myös hevosten kasvatusta vapaa-aikanaan. Pihapiirissä näkyi suomenhevosia varsoineeen ja lisäksi terhakoita suomenpystykorvia. Siis kunnon maatiaislajeja. Susiakin on pihapiirissä viimeaikoina nähty, mutta täällä eläimet ovat turvallisesti sisällä iltapimeällä.

MAALAISJUUSTO

Laitankin tämän munapiimäjuustoreseptin nyt sitten tänne itsellenikin talteen, ettei tarvitse sitä sitten etsiskellä joka kerta erikseen. Näitä reseptejä löytyy muitakin samanalaisia netistä, mutta tämän reseptin on kirjoittanut ystäväni Anneli- hunajatieteen tohtori Ilomantsista. Siis aivan aito rajakarjalainen juustoresepti. Itse muuntelen tätä mausteiden osalta, mutta perusresepti on aina samanlainen.

2 l maitoa
8 dl piimää
3 kpl kananmunia
1/2 tl suolaa
mausteita

Kuumenna maito n. 80 C. Sekoita munat piimään ja kaada seos maitoon. Jatka kuumentamista varovasti, kunnes seos juoksettuu. Juusto ei saa kiehua. Nosta kattila liedeltä ja anna seistä n. 1/2 tuntia. Nosta juustomassa märällä sideharsolla vuorattuun juustomuottiin. Sekoita massaan suola ja mausteet: esim valkosipulia, ruohosipulia, yrttejä. Laita kansi juuston päälle ja anna juuston valua kylmässä painon alla useita tunteja. Kumoa  valunut juusto lautaselle ja nauti vaikkapa luomuruisleivän kera.

WÄRTSILÄN MUSTA

Tänä keväänä olen erityisesti ollut kiinnostunut maatiaislajeista ja ilokseni huomasin, että paikallinen perunanviljeljä oli virittänyt vanhan maatiaisperunalajikkeen uustuotantoon muutamasta  siemenperunasta. Tätä Wärtsilän musta- perunalajiketta on ehkä viljety täällä Karjalassa jo viime vuosisadan alussa tai ehkäpä jo 1800-luvulla. Kaupallisessa tuotannossa sitä ei ole ollut aikoihin, joten Hirvosen perunatila Liperistä on tehnyt aikamoisen kuluttuuriteon uusutuotannon myötä. Kuori tässä perunassa oli tummanlila ja sisus vaalea. Maultaan mielestäni melko hyvä, mutta keitettäessä peruna halkeilee helposti. Ehkäpä kokeilen tämän lajin kasvattamista omassa maassa tulevana kesänä muiden maatiaislajien seurana.

Tein taas myös pashajuustomuotissa kotitekoista munapiimäjuustoa. Tällä kertaa mausteena käytin luomubasilikaa, luomusalvia ja luomutimjamia valkosipulin ja merisuolan ohella. Nyt vain huomasin, että piimä olisi saanut olla vähärasvaista rasvattoman sijaan. Juustosta tuli ehkä vähän kumimaista ja valkosipuliakin olisi riittänyt ehkäpä vai pari kynttä. Viime vuonna tein ruohosipuliversion, joka onnistui mielestäni paremmin.

Ulkona aurinko on paistanut viime päivinä ja tehnyt omaa jääpuikkotaidettaan. Myös karjalainen puutarhakissa nauttii auringonlämmöstä mielipaikallaan. Turkki tällä urholla on talviretkien jälkeen niin takkuinen, että millähän tuokin saa selviteltyä. Vai odottaisiko vaan, että takut lähtevän itsestään karvanlähdön myötä. 

ISTUTUSPUUHIA

Vaikka lunta on vaikka millä mitalla, niin nyt oli jo aivan pakko aloittaa puutarhapuuhat sisällä. Pelakuut kiljuivat jo uutta multaa, kissat kaipaavat vihreää naposteltavaa ja emäntä auringonvaloa kuistilla.

Ensin ajattelin raivata kuistilta kaikki matot pois, kun multa leviää kuitenkin joka paikkaan. Sitten keksin, että valjastan toisen leivinlaudan istutuspuuhiin. Multa pysyy paikoillaan ja työskentelytilaa on tarpeeksi. Eikä sotkukaan ollut kovin kauhea. Ja mullat oli helppo harjata pois laudan päältä vanhalla lumiharjalla. Lopuksi sitten kiikutin leivinlaudan autotalliin odottamaan seuraavaa kylvötalkoota.

Pelakuut olivat selvinneet viileällä kuistilla hyvin ja uutta versoa alkoi pukata jo siihen malliin, että mullanvaihtoa ja ravinteita kaivataan jo kovasti. Kasarihuumassa nuorena naisena ajattelin, että noiden pelakuiden talvettaminen on oikein mummojen puuhaa ja miksei nuo mummelit heitä niitä pelakuiden raaskuja roskiin. Mutta nyt kun on jo "valemummo" niin tätäkin puuhaa voi jo harrastaa oikein mainiosti. Aika palkitsevaa, sanoisin... Ja kunhan kukat saa vielä ikkunalaudoille, niin keväthuone alkaa olla aluillaan.

Siemeniäkin on tullut jo ostettua aika monta pussia. Vihannesten luomusiemeniä olen tilannut ulkomailta 0,35 € pussi, kun siemenkaupoista ostettuina maksavat 3,50. Eli kilpailulle olisi kyllä sijaa myös luomusiemenmarkkinoilla.  Ihmisille eli pääasiallisesti itselleni kylvin nyt sitruunabasilikaa ja kissoille ohraa ja laitoin ne tuonne leivinuunin päälle lämpimään itämään.

YKI, ARVI & OLAVI

Kuulostavat  aika vanhoilta herroilta. Ja sitä he olisivatkin, jos olisivat vielä täällä kanssamme. Näiden herrojen muotoilemat esineet ovat osana  arkeammekin tänäkin päivänä. Tästä pääsenkin sujuvasti sisustusaiheeeseen, josta ajattelin kirjoittaa silloin kun tätä blogiani aloittelin. Nyt vasta on tullut tilaisuus siihen monien vaiheiden jälkeen.

Yki Nummen Lokki-valaisimen tuntevat varmaan useimmat designista kiinnostuneet. Minulle ainakin oli aivan mahtava yllätys, että koko lapsuuteni olin tuijottanut tätä Lameet-valaisinta ja ihaillut sen upeaa selkeää muotoa. Nyt vasta kun valaisin päätyi lopulta kotiimme aloin etsiä valaisimen tarinaa netistä ja huomasin, että Yki Nummi oli suunnitellut tämänkin valaisimen 1964. Hyvin on tämä alkuperäisvalaisin kestänyt aikaa, koska on nytkin vielä erittäin moderni.

Tätä uljasta, vienosti sivulle katsovaa kipsihahmoa luulin lapsena hymypatsaaksi, jonka valoisa äitini oli saanut kouluaikoinaan. Tämä kipsityö on  kuitenkin siirtynyt kotiimme todennäköisesti Särkisalmesta isoisäni talosta oman lapsuuskotini kautta. Kipsityön on tehnyt Arvi Tynys vuonna 1938, ja vaikka sodat ja muutot nähneenä on kolhiintunut matkalla, niin siltikin aina vaan yhtä ylväänä katsoo kauas tulevaisuuteen tuolta lipaston päältä.

Sitten tämä kaunokainen on ehdottomasti lempimaljakkoni kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kaunis sellaisenaan tai pelkistetysti yhden kukan kera. Olavi Helander on puhaltanut tämä Humppilassa ja maljakko muistuttaa erehdyttävästi Gunnel Nymanin piikkimatto-maljakkoa, joka se ei kuitenkaan ole.

Mukavaa, että menneet sukupolvet ovat sijoittaneet aikanaan nuorien muotoilijoiden tuotoksiin, josta me nykyiset sukupolvet sitten saamme nauttia omissa kodeissamme. Näitä ihanuuksia kun katselee, niin melkein väkisin tulee ajatelleeksi, että olisipa mukavaa ostaa omallekin lapselleen laatua, joka kestäisi aikaa yhtä hyvin kuin nämä hienoudet.

KEVÄTTÄ MIELESSÄ

Pakkasta on piisannut täällä itärajalla jo - 30 asteen verran jo ainakin viikon. Puita on saanut kärrätä oikein urakalla pannuhuoneeseen ja leivinuuniin. Tässä vanhassa talossamme on puilla lämpeävä keskuslämmitys, joka on ekologinen, mutta aika työläs pakkasella. Lämmityskustannuksiltaan luonnollisesti erittäin halpa. Näillä nurkilla eräs toinenkin emäntä kärrää kottikärryllä puita pannariin tiuhaan, joten terveisiä vaan Pirkolle Hammaslahteen. Elävä tuli tuolla leivinuunissa on kuitenkin aika mahtava kun pakkanen paukkuu nurkissa.

Vaikka ulkona onkin kylmä ja lunta on tänäkin vuonna riittävästi, niin nyt mieli jo halajaa kevääseen. Ensimmäiset siemenpussit, ruukkuyrtit ja uudet ruukkasvit on ostettu siivittämänään viher- ja sisustusvimmaa. Yrttejä laitoin viileälle kuistille pelakuiden seuraksi talviauringon valoon.

Sitten ostin myös aivan uudenlaisia kasveja: oliivipuun ja kivan uudenlaisen muorinkukan. Nuo vanhahtavat ruusu- ja peltiruukut sopivat jotenkin niin hyvin tänne vanhan talon miljööseen.

 

Ja jokakeväinen pakkomielle: tahtoo ikkunalaudalle kaarimuratin. Kaarimuratteja ei ollut tietenkään valmiiksi saatavilla, mutta ainahan voi itse väkertää kehikoiden ympärille kaaria kruunulla ja ilman. Uudet ikkunalaudat toivottavasti isäntä asentaa piakkoin, joten sitten nämäkin ihanuudet voivat kasvaa auringon valossa.