SADONKORJUUTA JA KARVAISIA PUUTARHUREITA

Satoa on tullut puutarhasta yllinkyllin: sankokaupalla avomaankurkkuja ja omenakurpitsoita, timjamia, salviaa, basilikaa sekä sitten tietysti vielä ne kaikki keräämättömät herkut omenapuusta ja maasta. Viimesyksynä puolittunut omenapuu innostui tänä vuonna tekemään satoa urakalla, ja omppupiirakan leivontaa pakastimeen on aloiteltu hiljalleen. Kohta omenat ovat sopivan kypsiä myös puusta suoraan syötäväksi. Vanhan mansikkamaan uusiokäyttö sekalaisena kasvitarhana oli oikein onnistunut kukkineen kaikkineen.

Karvaiset puutarhurit ovat osallistuneet puutarhan möyhimiseen ja pölyttämiseen kiitettävällä innokkuudella. Karjalainen puutarhakissa on myös karistanut vanhan talviturkin nurmikon lannoitteeksi ja uutta talvinuttua kasvatetaan valtaisalla ruokahalulla tulevan talven varalle.

Myös pienemmät karvaiset puutarhurit ovat esittäneet hienoja balleriinaesityksiä siitepölypöllyssä. Iltaisin kimalaiset ovatkin  jähmettyneet aurongonkukkien ja oreganon kukkien vartijoiksi. Keltaiset ja siniset kukat vetävät kyllä eniten puoleensa kaikenlaisia pörriäisiä ja perhosia. Lajit ovat selvästi lisääntyneet vuosien saatossa, joten keinotekoisia perhosbaarejakaan ei tässä puutarhassa erityisemmin kaivata. Vaikka niitäkin on jo ehditty huonolla menestyksellä kokeilemaan.

KESÄAAMUJEN TUOKSUJA JA KUKKALOISTOA

Vanha mansikkamaa on rehevöitynyt kaikista mahtavista tuoksuvista yrteistä ja vihanneksista. Ensimmäiset luomukurkut ja omenakurpitsat on nautittu kesäpöydässä ja timjamia, salviaa ja basilikaa kerätty salaattiaineksiin. Puisen kasvilavan takana oli puutarhurin oma piilopaikka varattu lepotuolille, mutta eipä ole paljoa ehtinyt loikoilemaan. Täytyy nyt vielä yrittää elokuussa piiloutua yrttimaan siimekseen nautiskelemaan.

Pavuille tarkoitetussa tukikeppiviritelmissä kasvaa ja kukii ainakin upea päivänsini, joka näyttää olevan aamutuimaan parhaimmillaan. Voi olla, että salkopavut eivät ehdi ennen talvea tehdä satoa, mutta ovathan ne vihreänäkin kauniita ja reheviä.

Leimupenkki aloittaa kukintaansa ja Irman navettapuutarhassa minizinniat ja tavalliset zinniat alkavat olla loistossaan. Myös krassit ovat navetan muurilla pöyheän rehevät. Kesäpäivänhatut houkuttelevat upealla oranssilla värillään perhosia ja muita pörriäisiä.

 

KESÄYÖN UNELMIA

Upea kuu paistoi lummelampeni päällä suloisen lämpimänä kesäyönä. Tunnelmat olivat erilaisen viehkot lammikon kummassakin päässä, varjon tai valon puolella. Vieno usva leikitteli veden päällä ja lämmin vesi houkutteli kutsuvana yöuinnille. Maalaiselämän kesänautintoja ja tunnelmia parhaimmillaan. Toivottavasti saamme nauttia elokuussakin vielä lämpimän samettisista ja tummista kesäöistä.

UPEAT JA EPÄONNISET

Tätä blogia kirjoittaessa ja kuvatessa ihanuuksia, tulee harvoin mieleen laittaa tänne mitään epäonnistuneita juttuja. Ehkäpä sitä antaa piutpaut epäonnisille istutuksillle ja sitten vain taas istuttelee uusia kasveja kuolleiden tilalle. Ja mielelläänhän sitä myös antaa muidenkin katsella kaikkea kaunista ja upeaa ruman ja toivottoman sijaan. Joten laitankin nyt taas sitten näitä ihanuuksia tähän alkuun. 

Maalaisympäristöön sopii mitä hienoimmin kaikki vanhat perennat.  Niin myös tämä töyhtöangervo, joka juuri on aloittanut raunioyrtin ohella kukinnan. Myös pionit ja kesäkullero ovat kohta parhaimmillaan.

Kasvimaalla sipulit ja salaatit kasvavat tuhatta ja sataa. Päivänkakkaroita en raaskinut kitkeä kasvimaan reunalta, koska ne loistavat niin kauniisti iltahämärässä.

Tämä rapunpieluskukkapenkki on ollut kyllä tänä vuonna superhuono. Tsinniat ovat lähteneet hyvin kasvamaan, mutta orvokit vei sateet tai home ja kissat ovat myllänneet kattomehitähdet maan poveen penkin päästä. Nuo pajunkissaoksat laitoin onneksi tsinnioiden suojaksi kasvun alkua turvaamaan karvajalkojen takia. Hyvin tuo risujen istutus myös muiden taimien suojaksi on toiminut. Kohta ne voi jo varmaan ottaa pois, jos vaikka katit ymmärtäisi kiertää taimet. Piiankielikin olisi voinut kasvattaa itsensä parikymmentä senttiä lähemmäs seinää, niin olisi edes jotakin kukkivaa tässäkin penkissä. Täytyy varmaan ostaa jotakin uusia kukkia tuohon reunaan. Ja nythän saa kaikkia kukkia jo halvalla taimimyymälöistä.

JUHANNUSTUNNELMIA!

KUKKAA PUKKAA

Kaikki kukkii nyt niin mahtavasti. Tuntuu, että miten näitä nyt riittääkin näin paljon erilaisia. Jättiukonlaukat, Allium giganteum, on loistanut tänä vuonna upeasti, ja syksyllä istutan vielä lisää niitä toiseen penkkiin, kun kukkivat kuitenkin  niin pitkään. Ja sopeutuvat monenlaiseen säähän ränsistymättä.

Orvokkeja en voinut tänäkään vuonna vastustaa, vaikka ylivuotisetkin ovat siementäneet salaa kaikkiin koloihin.  Valkoiset kukat ovat inpiroineet tänä vuonna, koska niitä on niin mukavaa katsella kesäillan hämyssä. Myös keltaisen eri sävyt ovat hienoja iltapuutarhan värejä.

Ensimmäisen sato on korjattu vanhojen ikkunanpuitteiden sisältä uudelta yrttimaalta:  meheviä luomuretiisejä! Myyrät pitävät hyvin huolta siitä, että työt ei lopu: salkopavuista ei itänyt kuin kaksi siementä. Ne elikot ovat joko kuskaneet ne siemenet maan uumeniin tai sitten popsineet  parempiin suihin. Vaikka niin hienot kehikotkin olin laittanut jo valmiiksi. No ostin jo uuden siemenpussin, ettei karvakorvilta lopu eväät kesken. Myös ruusupavut olivat kelvanneet. Taidan lopettaa kissojen ruokinnan lihapaloilla ja siirrän ne syömään elävää ravintoa.





PUUTARHASSA KOHISEE

Nyt kaikki kasvaa niin kovalla vauhdilla, ettei meinaa perässä pysyä. Paljon on puuhattu kasvimaalla, kylvetty hyötykasveja ja kukkia, perennoja siirrelty paikasta toiseen ja muutamia kesäkukkiakin istutettu. Onneksi malttaa myös välillä vaan katsella ja ihmetellä, miten upealta kaikki näyttääkään: heleän vihreää, kasteen kirkasta ja raikkaan värikästä. Ja illalla kukkuu käkimäen käki. Muutamia kuviakin on aina pakollista napsia, ennen kuin näkymä taas muuttuu.

Juuri nyt kukkii nämä

 Puutarhaseuralaiset päivystää vintin ikkunasta aamutuimaan

Vanhan mansikkamaan muutos edistyy hitaasti, mutta varmasti: kylvölava vanhoista ikkunanpokista, salkopapujen köynnöstuet  ja kylvöksiä roppakaupalla. Salaatit ja retiisit ovat hyvässä vauhdissa ja omenakurpitsat ja avomaankurkutkin ovat löytäneet kotinsa.  Ja kaiken väliin piiloon tulee puutarhurin piilopaikka lepotuoleineen, jossa toivottavasti ehtii myös nautiskella puutarhaunelmista kaiken kohinan keskellä.

VIIKON KUKAT

Pikkutalvio, Vinca minor, on tässä puutarhassa paahteisella paikalla ja on nyt aloittanut kukkinnan.

Mesimarja, Rubus arcticus, kukkii sulassa sovussa mansikkamaalla metsä- ja puutarhamansikoiden seurassa. Toivottavasti tänä vuonna ehtii maistella marjoja ennen kuin linnut syövät kaikki.

MAAKUNTAMATKAILUA JA PUUTARHAPUUHIA

Kyllä on nyt reissattu niin paljon, että ei ole meinannu tätä blogiakaan ehtiä kirjoittamaan. Maakuntamatkat ovat ulottuneet tuonne Helsingin maakuntaan hieman useammin kuin tänne omille nurkille.  Onneksi täälläkin on ehditty keväisiä maisemia mutustelemaan silmillä, ennen kuin kevät muuttu kesäksi.  Silmänruoan lisäksi on tullut ruokittua myös makunystyröitä Ilomantsin Parppeinvaaralla hulppeissa maisemissa.

Kolillakin ehdin käydä kääntymässä ja julmat olivat tienviitat tämänkin talon liepeillä. Huikea paikka kaskialueen vieressä. Liekö jättijäniksen kotikontuja.

Omissa kukkapenkeissä kukkii kevätkukat ja rikkaruohot. Tosin nyt olen jo ehtinyt kitkeä  ja uusia kevätkylvöjä on tehty kasvimaalle: perunaa, papuja, persiljaa, tilliä, sipulia, salviaa ja herneitä. Ja tietysti paljon kukkakylvöksiä suoraan penkkeihin ja esikasvatukseen.  Mukavaa puutarhapuuhissa on seuralaisten paljous: mäkäräisiä, hyttysiä ja karvaisia kissoja.