KYLMÄÄ JA LÄMMINTÄ

Vihdoin kevätkukat ovat saaneet potkua kasvuun, vaikka pakkasöitä on näillä korkeuksilla ollut ihan vielä vastikään. Onneksi juuri mikään ei ole paleltunut, joten intouduin sitten jo istuttamaan ruukkuihin ja amppeliin kukat. Ruusut ovat kylläkin jo olleet ulkona pitkään, joten ne ovatkin jo mahtavan terhakoita.

Tätä maljaköynnöstä kokeilen nyt tässä paahteisessa paikassa tänä vuonna. Saapi nähdä miten mahtaa tässä viihtyä.

Kukkapenkissä loistaa narsissit, tulppaanit, helmililjat, esikot ja kaihonkukat. Perennat työntyvät esiin hurjalla vauhdilla. Kun vaan nyt lämmintä riittäisi, niin kaikki kasvaisi vauhdilla.

Istutin kirsikkapuun ja tein sitten siihen juurelle pienen uuden kukkapenkin. Tähän penkkiin ajattelin laittaa vaan yksivuotisia kukkia, vaikka heti jo meinasi lipsahtaa  monivuotisiakin sekaan, kun oikein intouduin. Nyt tässä penkissä kasvaa pienikukkainen samettikukka, pallerokiurunkannus, sinistä zinniaa, keltaista krassia, hunajakukkaa ja kesäastereita.  Näistä kukista toivottavasti kaikki pörriäiset ja perhoset tykkää. 

Kaiken puutarharaadannan keskellä onkin sitten kiva välillä istua ja ihmetellä kevään kohinaa, ihastella valkoisten kukkien iltaloistoa ja seurata puutarhasiilin iltatouhuja.

TANSKAN KEVÄT

Vihdoin viimein ehtii tännekin laittaa joitakin kuvia Tanskan reissusta huhtikuun alusta. Silloin siellä oli niin paljon keväämpi kuin meillä, ja nyt siellä on varmaan jo kesä. Näillä kevätfiilistelyillä jaksoikin tämän kuukauden täällä kotopuolessa, ennen kuin omaan puutarhaan pääsi. Mutta vielä joitakin kuvia koottuna upeista kasveista, yksityisistä ja julkisista puutarhoista ympäri Tanskaa, olkaa hyvät!

AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ!

Pääsiäispupu ja ystävänsä tihulaismyyrä, joka vilistää pupun alla olevassa kolossa,
toivottavat aurinkoista pääsiäistä!

IDÄSSÄ ITÄÄ

Kyllä tämä lumen paljous on sitten juuri tähän aikaa vuodesta aina aika masentavaa. Lunta on yli polven ja lisää näyttää nytkin tuolta taivaalta mättävän. Ei kyllä uskoisi millään, että noin kuukauden päästä nämä lumet on melkein muisto vain ja laiturin nokastakin on jo lähtenyt jäät.

Kesäpaikan kasvihuoneeseen ja navettapuutarhaan pääsee nyt vain hiihtämällä.

Viiru osaa ainakin nauttia kevään ensilämmöstä kasvukaapin hatarassa lämmössä.

Sula puro antaa kuitenkin jo merkkejä keväämmästä.

Hirveä hinku olisi puutarhatöihin, mutta nyt vaan täytyy tyytyä kylvämään siemeniä sisällä. Nyt on kylvetty steviaa, tomaatteja, paprikoita, purjoja, orvokkeja, salkoruusuja ja kosmoskukkia. Tomaatintaimet näyttävät ainakin terhakoilta ja pelargoniassakin on jo eka kukkanuppu.

TUNNUSTUKSIA

Sain Kanttorila puutarhan Millalta jo viime syksynä tämmöisen kivan MUFFINSI tunnustuksen. Silloin jäi tämä tunnustus vastaanottamatta, mutta nyt taas kevätvirkeänä on puhtia kirjoitella muutakin kuin viherpiiperrystä. Tämänkin herkkupalleron vastaanottoon liittyy velvoite vastata kolmeen kysymykseen ja ojentaa tunnustus eteenpäin kolmelle herkulliselle blogille.
1. Lempivärini: Oli pitkään punainen, mutta nyt se on ainakin sisutuksessa kallistunut valkoiseen. Ehkäpä tällä kertaa on menossa jokin seesteisempi jakso elämässä.
2. Lempiruokani:On ehdottomasti kaikki kaaliruoat ja erityisesti lammaskaali äidin perinnerespetillä valmistettuna.
3 Minne haluaisit matkustaa? Haluaisin ehdottomasti matkustaa Ranskaan ja Provenceen ihailemaan upeita puutarhoja  ja luontoa, maistelemaan herkullisia ranskalaisia maalaisruokia sekä paistattamaan päivää laventelipeltojen loisteessa ja huumaavassa tuoksussa.

Ja tunnustuksen välitän eteenpäin nyt tässä kahdelle blogille ja niiden ehtoisille nuorille naisille:

 http://kerronsulletarinaa.blogspot.com/

 http://pikkuleijonajapuolivaltakuntaa.blogspot.com/

JUUSTOPASHAMUOTIN  ARVONTA

Noin viikon päästä arvotaan upea käsin tehty pohjoiskarjalainen juustopashamuotti, jossa ortodoksiset kuvioinnit. Tällä muotilla voit tehdä sekä tuorejuustoa että pashaa, koska muotissa on 2in1 rakenne.  Käy tykkäämässä ja jaa ystävällesikin Facebookissa
http://www.facebook.com/pages/Maalaispuutarha/162535363778881  Maalaispuutarhan sivuja, niin osallistut arvontaan.

VALOA JA VALKOISTA

Kevätaurinko tulivii sisään kaikista ikkunoista. Ja valkoinen hanki vielä erityisesti korostaa valon määrää. Talitintit laulaa jo niin mahtavasti ja joutseniakin on nähty jo Pielisjoella. Nyt on siis hirvea vimma kylvää kaikkea ja ensimmäiset kylvökset on jo nyt siis koulittu. Nimittäin sitruunabasilikan koulin jo kennoihin ja nyt ovat taimet jo hyvin terhakasti pystyssä.  Siementen ostaminen on tänä vuonna lähtenyt vähän lapasesta... mutta kun halvalla saa niin täytyyhän sitä hamstrata. Ja ainahan noita taimia voi antaa sitten ystäville.

Nyt ensimmäiseksi kylvin orvokkeja, purjoja, jättiläismansikoita, chilipaprikoita, tiikeritomaatteja ja jättiläispaprikoita. Ja sitten vaan leivinuunin päälle lämpimään itämään.

Sain Annelilta ihania valkoisia amarylliksiä, joita on ruukussa ja leikkona kuistilla. Valkoiset kukat on mielestäni aivan upeita ja tuolla kuistilla onkin nyt niin kivaa fiilistellä kevään saapumista. Lapsen kanssa joskus kuusi vuotta sitten kylvettiin  sitruunapuu, jonka nyt sitten letitin varresta ja ajattelin kasvattaa siihen tuuhean pallomaisen latvuksen.  Pelakuutkin ovat nyt alkaneet tehdä uusia lehtiä. Kohta täytyy myös valjastaa lisäpöytiä uusia kylvöksiä varten, että kaikki taimet pääsevät nauttimaan valosta.

KESÄN KASVATUSTA JA HEVOSTELUA

Kevättalvella on vielä aikaa haahuilla pitkin pitäjiä ihmettelemässä toisten puutarhureiden tekemisiä ja aatoksia. Tällä kertaa kävin Lieksan vaaramaisemissa bongaamassa kesäkukkien kasvatusta. Kun itse en ole viljelypuutarhuri,  niin toisten ammattiviljelmien katselu on aina yhtä sykähdyttävää.  Pitkä ja työläs on matka näistäkin ruukuista upeiksi amppeleiksi ja kesäkukiksi, joita me tavalliset tallaajat voimme sitten ostaa omille terasseille ja puutarhoihin. Nuo varjot tuolla huoneiden reunoilla ovat siis lumikinoksia, joten pitkä on vielä matka kesään ja ulkoistutusten tekoon.

Vielä ehtivät nämäkin puutarhurit harrastaa myös hevosten kasvatusta vapaa-aikanaan. Pihapiirissä näkyi suomenhevosia varsoineeen ja lisäksi terhakoita suomenpystykorvia. Siis kunnon maatiaislajeja. Susiakin on pihapiirissä viimeaikoina nähty, mutta täällä eläimet ovat turvallisesti sisällä iltapimeällä.

MAALAISJUUSTO

Laitankin tämän munapiimäjuustoreseptin nyt sitten tänne itsellenikin talteen, ettei tarvitse sitä sitten etsiskellä joka kerta erikseen. Näitä reseptejä löytyy muitakin samanalaisia netistä, mutta tämän reseptin on kirjoittanut ystäväni Anneli- hunajatieteen tohtori Ilomantsista. Siis aivan aito rajakarjalainen juustoresepti. Itse muuntelen tätä mausteiden osalta, mutta perusresepti on aina samanlainen.

2 l maitoa
8 dl piimää
3 kpl kananmunia
1/2 tl suolaa
mausteita

Kuumenna maito n. 80 C. Sekoita munat piimään ja kaada seos maitoon. Jatka kuumentamista varovasti, kunnes seos juoksettuu. Juusto ei saa kiehua. Nosta kattila liedeltä ja anna seistä n. 1/2 tuntia. Nosta juustomassa märällä sideharsolla vuorattuun juustomuottiin. Sekoita massaan suola ja mausteet: esim valkosipulia, ruohosipulia, yrttejä. Laita kansi juuston päälle ja anna juuston valua kylmässä painon alla useita tunteja. Kumoa  valunut juusto lautaselle ja nauti vaikkapa luomuruisleivän kera.

WÄRTSILÄN MUSTA

Tänä keväänä olen erityisesti ollut kiinnostunut maatiaislajeista ja ilokseni huomasin, että paikallinen perunanviljeljä oli virittänyt vanhan maatiaisperunalajikkeen uustuotantoon muutamasta  siemenperunasta. Tätä Wärtsilän musta- perunalajiketta on ehkä viljety täällä Karjalassa jo viime vuosisadan alussa tai ehkäpä jo 1800-luvulla. Kaupallisessa tuotannossa sitä ei ole ollut aikoihin, joten Hirvosen perunatila Liperistä on tehnyt aikamoisen kuluttuuriteon uusutuotannon myötä. Kuori tässä perunassa oli tummanlila ja sisus vaalea. Maultaan mielestäni melko hyvä, mutta keitettäessä peruna halkeilee helposti. Ehkäpä kokeilen tämän lajin kasvattamista omassa maassa tulevana kesänä muiden maatiaislajien seurana.

Tein taas myös pashajuustomuotissa kotitekoista munapiimäjuustoa. Tällä kertaa mausteena käytin luomubasilikaa, luomusalvia ja luomutimjamia valkosipulin ja merisuolan ohella. Nyt vain huomasin, että piimä olisi saanut olla vähärasvaista rasvattoman sijaan. Juustosta tuli ehkä vähän kumimaista ja valkosipuliakin olisi riittänyt ehkäpä vai pari kynttä. Viime vuonna tein ruohosipuliversion, joka onnistui mielestäni paremmin.

Ulkona aurinko on paistanut viime päivinä ja tehnyt omaa jääpuikkotaidettaan. Myös karjalainen puutarhakissa nauttii auringonlämmöstä mielipaikallaan. Turkki tällä urholla on talviretkien jälkeen niin takkuinen, että millähän tuokin saa selviteltyä. Vai odottaisiko vaan, että takut lähtevän itsestään karvanlähdön myötä.