Joka syksy ajattelen, että ensi vuonna en ainakaan tee enää mitään uusia istutusalueita. Ja jokainen uusi kevät olen muuttanut mieleni. Niin myös tänä vuonna. Tänä vuonna tein minipuutarhan, josta tulikin yllättäen karjalaisen puutarhakissan leikkipuisto. Kivikasa oli valmiina entisestä kivikkopuutarhasta ja nyt siitä sitten tuli tänä vuonna tälläinen. Pienet kiviportaat ovat kovassa käytössä. Ja Viiru-kissa käy tonkimassa istutuksia ja istuskelemassa tähystyspaikalla ihan alvariinsa.
Sitten kaipasin takapihalle niittypenkkiä silmäniloksi, kun laittelen aamiaista keittiössä. Tämmöinen niittypenkki onkin aika paljon helpompi hoidettava kuin nurmikon reunassa oleva oikea niittypusikko, joka kasvaa vuohenputkea aivan älyttömästi. Niittypenkkiin kylvin sitten mm.pallerokiurunkannusta, joka on erittäin hyvä pörriäis- ja perhosmagneetti. Keväällä niittypenkin takareunassa kukkii narsissit, joiden varret voi sitten myöhemmin ajella ruohonleikkurilla yli
Muutakin uutta istuttelin tänä kesänä, kuten tämän peltivadin vuodelta yksjakaks. Lapsen sukeltamat laiturinalussimpukat ovat nyt sitten kivasti nähtävillä kaikenlaisten lahjaksisaatujen kivikkokasvien rinnalla.
Myös uusia kasvituttavuuksia on kokeiltu, kuten poutapilveä ja maljaköynnöstä, jotka ovat kyllä osottautuneet aivan älyttömän hyviksi sadekesän kukiksi. Mustasilmäsusannat ovat viihtyneet myös mainiosti taivasalla.Näitä ostan kyllä myös ensi vuonna.
Kyllä nyt on kissalla hieno oma puutarha! kauniita on kukkasi!
VastaaPoistaOlen Viirun kanssa tuosta kivikkotarhastasi samaa mieltä. Hieno rakennelma, kertakaikkiaan :)
VastaaPoistaKiitos vaan kommenteista. Ihme vaaan, että mikään on ylipäätään onnistunut näissä kaatosateissa. Kiva kuitenkin että nyt taas on ollu parina päivänä poutaa.
VastaaPoista