Tänään on siis kevätkorkki poksautettu auki ja puutarhatyöt virattomasti aloitettu. Ensi töikseni kävin nostelemassa kellarista ruusut ja perennat valoon ja raittiiseen ilmaan. Siellä nämä puutarhurin lapsukaiset olivat jo kiljuneet pitkään apua, kun olivat jo ehtineet kasvaakin monta kymmentä senttiä ilman valoa. Ja yllätys oli myös melkoinen, kun huomasin, että jättilaukat olivat itäneet ihan issesseen tuolla pimeässä. Mutta nyt ovat kasviparat saaneet kevätvettä suoraan rännistä pienien lannoitetömpsyjen kera. Myös Viiru osallistui heti innokkaasti kevään ensi puuhiin tuttuun tapaan.
Seuraavaksi sitten tarkasteltiin kisaa puutarhuri vs. jänis. Tänä vuonna jänis veti lyhyemmät hännät, kun ei päässytkään jyrsimään omenapuita, kirsikoita, luumupuuta ja valkosaarnia nilelle. Hähhähhää! Laitoin nimittäin viime syksynä verkot kaikkien puiden ympärille ja valkosaarnin kävin vuoraamassa kuusenhavuilla joulun jälkeen, mikä kuulemma ei viehätä jänestä. Olihan tuosta vähän noita havuja valahtanut pois, mutta toimi oikein hyvin jänöä vastaan. Laitoin sille karvajalalle kyllä sitten kauralyhteitä syötäväksi, jotka olikin kelvanneet oikein hyvin.
Huomasin myöskin jo eloa navetan seinustalla. Nokkoset olivat alkaneet jo kasvaa uutta versoa. Kohta saadaan uusia nokkosenversoja syötäväksi. Nam!
Kuistillakin pelargoniat ovat jo hyvällä mallilla. Leikkasin huonoja pois ja otin vähän pistokkaitakin talteen. Kohta aukeaa kevään ensimmäiset kukat! Mahtavaa!
Jes, hyvältä näyttää! :)
VastaaPoistaHeippa Tiina, no eikös näytäkin. Tuota lunta on vielä kohtuullisesti, mutta kun kävin tarkastusretkillä, niin aika höttöähän tuo lumi oli. Joten sulaa varmaan aika pian. Kaunista kevättä sullekin!
VastaaPoistaIhana blogi, jonka löysin aivan vasta! Onneksi palasit kirjoittamaan! Voih, kunhan kuistimme ei enää toimita varaston virkaa haluan minäkin sinne pelargonioita...
VastaaPoistaMinäki oon suojannu kuusenhavuilla muutamia puita, eikä oo käyty koskemassa, onneksi.
VastaaPoistaHei Minna ja Laura! Tervetuloa vaan tännekin ihmettelemään maalaiselämää Pohjois-Karjalassa. Joskus nuorempana ajttelin, että mitä ihmettä nuo ihmiset säästelee noita pelakuita vuodesta toiseen, ostasivat uusia joka vuosi. Mutta silloin en tiennyt kuinka palkitsevaa pelakuiden talvettaminen voikaan olla :) Ja puutarhurisiskoni neuvoi myös talvisuojausta tuomen oksilla. Niistäkään ei jänöt tykkää. Ensi vuonna voi koittaa nitäkin ja kerätä oksia hyvissä ajoin ennen metrisiä kinoksia.
VastaaPoista