KATO, KARJALANPIIRAKOITA!

Selailin tässä vuosien varrella kerättyjä reseptejä vanhasta reseptikirjasta. Monenlaisia ruoka- ja leivontareseptejä oli tullut talletettua jo edesmenneiltä sukulaisilta, äitiltä ja Tanskan ajoilta. Mutta erityisesti yksi resepti suorastaan kiljui toteuttamista: äitin vanha karjalanpiirakkaresepti. Tätä piirakkareseptii kokeilin viimeksi viistoista vuotta sitten ja sitä ennen en kertakaan, koska äiti aina leipoi meille laiskiaisille valmiit piirakat. Ja eipä silloin  karjalanpiirakan leivonta muutenkaan kiinnostanu, koska elämässä oli olevinaan paljon kiinnostavampia asioita. Ja viikonlopun ruoat tuli  muutenkin ostettua elintarvikekioskista.  Onneksi kuitenkin tuli kirjoitettua resepti ylös varmuuden vuoksi, jos vaikka joskus leivonta kiinnostaisi.

Meillä kotona karjalanpiirakan leivontapäivä alko tietyst heti aamusta puuron keitolla. Meillä tehtiin karjalanpiirakoiden puuro aina täysjyväriisistä, jossa makua on enemmän kuin tavallisessa puuroriisissä (oiskohan Uukuniemen peruja) Muita täytevaihtoehtoja oli sitten peruna ja puolukka. Äiti ja tätini urakoivat piirakoita aina monta sataa kerralla, koska syöjiä oli paljon. Välillä kahviteltiin ja laulettiin, ja tietysti naurettiin. Yksi kaulitsi pulikalla piirakan pohjia, toinen lisäsi täytteet ja rypytti piirakat ja kolmas toimi paistomestarina. Lapset saivat kokeilla melkein kaikkia työvaiheita. Mutta, vaikka lapsena karjalanpiirakoita tehtiin porukalla äitin ja tätien kanssa, niin kyllä lapsien rooli oli kuitenkin kuunnella hiljaa vieressä aikuisten juttuja. Ja näistä leivontaopeista tarttui sitten jotain helmoihin tai sitten ei. No, nyt ei enää äiti eikä tädit ole piirakoita leipomassa, joten viikon ajan resepti kummitteli mielessä lähes joka päivä. Joten täytyhän kutsua noudattaa. Nämä mielikuvat olivat läsnä koko ajan kun itse sitten kokeilin tätä perinnetaitoa.

Noudatin perintöreseptiä aika orjallisesti epäonnistumisen pelossa. Ensin keitin riisipuuron täysjyväriisistä. Välillä kyllä piti vähentää kattilasta maitoa, että riisi puuroutuisi sopivasti. Luulen että vika oli varmaan mittalasissa: meillä kotona riisit mitattiin vähän suuremmalla lasilla kuin mitä miulla oli käytössä.

Sitten leikkelin kakkarat, taputtelin se littanoiksi ja aloin kaulita piirakan kuoria pulikalla. Tosta kaulitsemisesta ei meinannu ensin tulla mitään, kun se on tekniikkalaji. Ja jauhotkin olivat liian hienoja (=huonoja) Perinteiset karkeat ruisjauhot olisivat olleet parempia. Koitin epätoivon vimmalla kaivaa muistin lokeroista muistikuvaa siitä,  miten äiti ja tädit näitä kaulintahommia tekivät. Muutaman pohjan jälkeen alkoi kaulintakin jo sujua. Onneksi on leivinlauta, joka on sopivan karhea pinnaltaan tähän puuhaan.  Miun pulikka on teollinen pulikka, joten ei siis kovin hyvin muotoiltu tähän hommaan. Tuli vähän äitin pulikkaa ikävä, mutta onneksi se pulikka varmaan löytyy vielä seuraavalta sukupolvelta.

Sitten levitin täytteet piirakan kuorille ja aloin koittaa rypyttämistä kieli keskellä suuta. Lapsena miun piti aina kääntää piirakka, että osasin tehdä symmetrisen rypytyksen. Mutta nyt taisi mennä ihan suorilta suurinpiirtein oikein. Jostakin selkäytimestä tääkin vaan tulla tupsahti. Oiskohan tämä piirakan rypyttäminen samanlainen taito kuin polkupyörällä ajaminen. Kerran kun oppii, niin aina osaa.

Ja sitten vaan piirakat pellille ja uuniin. Näitä piirakoita ei mahtunu kyllä pellille kovinkaan montaa, kun olivat kokoa 35.. siis liian isoja. Oli vähän tää koko asia hakusessa. Kun kaksi piirakkaa syö, niin mahan olikin jo aivan täysi. Vähän kyllä näyttää olevan näissä piirakoissa rypyt vinksallaan.

Ja valmiit karjalanpiirakat näyttivät siis tältä. Ei huono! Ja voilla voijeltuja!
 

Parasta olivatkin kotiin tulijoiden kommentit. Isomman kommentti oli: KATO, KARJALANPIIRAKOITA.. ja pienemmän ONNISTUUKOHAN NUO.  No onnistui mielestäni aika  hyvin ja täytyy tehdä heti uudestaan, kun vauhtiin on päästy. Mutta ensi kerralla käytän ihan perinteisiä karkeita ruisjauhoja ja yritän hommata sen oikeanlaisen pulikan. Mukavaa oli eläytyä piirakanpaistoon muistikuvien avulla ja edesmenneitä piirakanpaistajia muistellen pyhäinpäivän viikolla.