Tänä keväänä olen erityisesti ollut kiinnostunut maatiaislajeista ja ilokseni huomasin, että paikallinen perunanviljeljä oli virittänyt vanhan maatiaisperunalajikkeen uustuotantoon muutamasta siemenperunasta. Tätä Wärtsilän musta- perunalajiketta on ehkä viljety täällä Karjalassa jo viime vuosisadan alussa tai ehkäpä jo 1800-luvulla. Kaupallisessa tuotannossa sitä ei ole ollut aikoihin, joten Hirvosen perunatila Liperistä on tehnyt aikamoisen kuluttuuriteon uusutuotannon myötä. Kuori tässä perunassa oli tummanlila ja sisus vaalea. Maultaan mielestäni melko hyvä, mutta keitettäessä peruna halkeilee helposti. Ehkäpä kokeilen tämän lajin kasvattamista omassa maassa tulevana kesänä muiden maatiaislajien seurana.
Tein taas myös pashajuustomuotissa kotitekoista munapiimäjuustoa. Tällä kertaa mausteena käytin luomubasilikaa, luomusalvia ja luomutimjamia valkosipulin ja merisuolan ohella. Nyt vain huomasin, että piimä olisi saanut olla vähärasvaista rasvattoman sijaan. Juustosta tuli ehkä vähän kumimaista ja valkosipuliakin olisi riittänyt ehkäpä vai pari kynttä. Viime vuonna tein ruohosipuliversion, joka onnistui mielestäni paremmin.
Ulkona aurinko on paistanut viime päivinä ja tehnyt omaa jääpuikkotaidettaan. Myös karjalainen puutarhakissa nauttii auringonlämmöstä mielipaikallaan. Turkki tällä urholla on talviretkien jälkeen niin takkuinen, että millähän tuokin saa selviteltyä. Vai odottaisiko vaan, että takut lähtevän itsestään karvanlähdön myötä.
Ihania kuvia jälleen! Ja mielettön määrä turkkia on puutahakisulla, upea (vaikkakin takkuinen).
VastaaPoistaOi, hienoa että vanhoja lajikkeita otetaan taas käyttöön. Löytyiskö tolle juustolle ohjetta?
VastaaPoistaIita: eikö vaan olekin kisulilla hienot karvat ja varsin umpimielinen ilme; onkohan tullut emäntäänsä ilmeen suhteen.. No ei kai;) Tiina: voin laittaa tuon ohjeen tänne blogiin, niin muutkin voivat sitä sitten hyödyntää ja itsellekin jää se tänne talteen. Mukavaa uutta viikkoa ja auringon paisetta teille!
VastaaPoista