Toissa iltanan katseltiin karjalaisen puutarhakissan kanssa tähtitaivasta pimeällä terassilla. Tähdenlento vilahti ohi ja laituria vasten kuului vielä veden loisketta. Yön aikana oli kuitenkin niin paljon pakkasta, että jo moneen kertaan jäätynyt ja sulanut lampi jäätyi taas uudelleen kirkkaaksi jääksi upein kuvioin. Aamulla kaikki oli huurteen peitossa ja aivan kuin hitaasti jähmettynyt talven odotukseen ja pyhäpäivän viettoon. Tämän päivän hidastelussa toteutui myös lapsen toive kiireettömästä lauantai-aamun nautinnosta, jota ei siivoamisella ja rehkimisellä saastuteta.
Puutarhassa punahattu oli ottanut mallia tähtitaivaasta ja kevätesikot saaneet huurteisen kerroksen pintaansa. Vaikka kaikki näyttää nyt kuolleelta, niin siltikin elämä virkoaa taas keväällä täältäkin esille. Ihmeellistä.
Pielisjoella tunnelma oli kuin mustavalkoisesta mykkäfilmistä: hidasta, hiljaista ja harmaata. Täällä sitä vielä elokuussa polskittiin lapsukaisen kanssa täyttä vauhtia yli 20 asteisessa vedessä. Nyt ei kyllä tehnyt mieli uimaan.
Kotiin palattuani hämärissä, sytytin kynttilät palamaan portaille pyhäinpäivän kunniaksi hitaissa aatoksissa ja uuden lumihunnun saattelemana. Kiireetöntä pyhäinpäivää ja sunnuntai-aamun nautintoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti