JÄISET TURKIT JA KYLMÄT HELMAT

Muutama yö sitten oli tosi kova pakkanen ja suurin osa kasveista sitten paleltui. Vain sitkeimmät yrtit, ruukkuruusut ja salkoruusut jäivät henkiin. Aamusella tuli sitten kiire rynnätä kameran kanssa ulos, ennen kuin aurinko sulatti nuo mahtavat jäiset turkit ja helmat pois. Nyt ei enää olekaan sitten juurikaan muuta jäljellä kuin lötkistyneet varret ja mustat lehdet. Joten kannatti pitää kiiretttä, että sai nämä kuvat napattua ennen totaalista tuhoa. Sitten kun ilma lauhtui, niin luntakin ehti jo ripsutella hetken aikaa. Mutta tänään olikin sitten jo vesikeli. Joten puutarhatyöt jatkuu ainakin vielä hetken.

 

 

SYYSVIRITYKSIÄ

 

Tänä vuonna ostin myös stevian ja salkoruusun siemeniä. Stevian siemenistä iti vain murto-osa ja kasvukin oli alkuun tosi hidasta. Avomaalla niille tuli vilu heti kesän alussa, joten laitoinkin niille sitten nuo vanhat ikkunat suojaksi. Sittten ne innostuivatkin kasvamaan, eivätkä ole paleltuneet vieläkään. Ja Viiru on loikoillut ikkunoiden harjalla ja välissä päivää paistattamassa.

 

 

Salkoruusuja oonkin yrittänyt kasvattaa monta kertaa, mutta yleensä ne ovat kuolleet taimivaiheessa. Nyt aika moni niistä iti ja muutama päivä sitten pari kukkaa on auennut. Taidan laittaa juurien suojaksi jotain talvisuojaa, niin jospa ne vaikka säilyisivät ensi vuoteen.

 

 

Siskon puutarhassa kasvaa Katsura (Cercidiphyllum japonicum) Aika soma pikkupuu, joka mahtuu pienempäänkin pihaan. Vaikka katsuran menestymisvyöhykkeet taitaa olla I-III, niin pitäsköhän kokeilla tuota meillä. Koko puu on oikea sydänkäpynen, eikä se peittäisi avaraa puutarhamaisemaa ollenkaan suuruudellaan. En millään halua tähän maalaispihaan mitään näköesteitä, koska kukkuloita, vaaroja ja pöheikköä on näillä nurkilla ihan rittävästi. On oikein kiva katsella omaa puutarhaa valoisaan kesäaikaan ikkunasta niin,  ettei tiellä ole mitään näköesteitä ja kukkaryhmien väriloisto näkyy hyvin kurottelematta. Talvella kun ei tarvitse katsella ikkunoista mitään täällä säkkipimeässä.

Ja jospa sitten viikonloppuna saisi istutettua kukkasipulit ensi kevään loistoa varten ja ihailla hanhien muuttomatkaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

KESÄN PARHAAT KUKKIJAT

Nyt kun tämän olematon kesä on takana kaikkine kaatosateineen, niin onkin hyvä pistää mieleen tulevia kesiä varten, mitkä olivat niitä parhaita sadekesän kukkijoita. Osa näistä oli vanhoja tuttuja ja osa sitten uusia koekaniineja, joista siirtyvät nyt sitten puutarhakasvattien vakivalikoimaan tulevina vuosina.

 

Ylivoimainen suosikki on kääpiösamettikukka, joka kukkii lähes koko kesän ja korvaa pallokrysanteemit syksyllä. Lisäksi erittäin hyvä siementuotanto ja helppo viljellä. Suosittelen lämpimästi kaikille helppohoitosuutta ja väriä kaipaaville.

 

Poutapilvi oli uusi kokeilu ja kukki myös runsaasti koko kesän sateista piittaamatta. Kauniin kepeä kasvutapa oli aika viehättävä.

samoin pallerokiurunkannus, jota kylvin moneen paikkaan. Varsinainen kimalais- ja perhosmagneetti.

 

Hajuherneet onnistuivat myös alun hitaasta lähdöstä huolimatta. Kosmoskukat ja kesäleimut kukkivat myös runsaasti ja nyt syksyllä vielä gladiolukset, jotka eivät vielä ainakaan ole yhtään piitanneet halloista. Samassa penkissa gladiolusten kanssa oli tomaatit ja salkoruusut, jotka eivät ehdi tänä vuonna kukkia varmaan ollenkaan.

 

Mustasilmäsusannat kasvavat vieläkin eri korkuisten auringonkukkien kanssa. Näitä on ollut kiva ihailla ruokapöydän äärestä aamuisin. Auringonkukkien alla loistavatedelleenkin nuo kaksiväriset dahliat. Maljaköynnös on myös kukkinut runsaasti ja sen aion kyllä yrittää talvettaa tuolla viileällä kuistilla ensi kesään. 

Ja sitten ihanan rehevä yritti- ja kukkamaa sekä mielettömän hienot syysleimukukat ja liljat  onnistuivat yli odotusten. Tänä vuonna ehdin sentään keinussakin joskus istuksia kissojen kanssa.